Täytyy tunnustaa heti alkajaisiksi. Nuorena toimittajana kirjoitin jo parikymmentä vuotta sitten Kalevaan otsikon: Kuusamon kultakaivoksen kohtalo ratkeaa ensi viikolla.
Kaivoksesta käytiin kovaa kaplakkaa tuolloinkin, jonka lopputuloksena asia kuopattiin niin perusteellisesti, että moni uskoi asian hautautuvan ikuisesti. No, ei se hautautunut, mutta eipä kyllä uskalla mennä samanlaista otsikkoakaan enää lehteen kirjoittamaan.
Kaivoksista on tulossa merkittävä elinkeinohaara Pohjois-Suomelle, vaikka ala onkin saanut päälleen Talvivaaran päästöjen paljastuttua synkän varjon.
Kainuulaisille ongelmien putkahtaminen julki on tietysti ikävä asia, mutta koko kaivos-elinkeinon tulevaisuuden kannalta nyt järjettömältä näyttävä tapahtumavyyhti on ehkä jonkinlainen siunauskin. Talvivaara on mitassaan aivan omaa luokkaansa, mutta sen opettamana haittoja ja hyötyjä punnitaan matkailupitäjissä entistäkin tarkemmin.
Talvivaara on myös elävä esimerkki siitä, että kaivosasioissa tunteet menevät kylmien tosiasioiden edelle. Tämä näkyy muun muassa uraanissa, jonka pitoisuus on todellisuudessa niin pieni, ettei sitä kannattaisi ottaa edes talteen, ellei se tulisi kylkiäisenä valtavien massojen mukana.
Uraani on kuitenkin kivi, joka nostaa kaikkien karvat pystyyn, olipa sitä vähän tai paljon. Kaivoksia vastustavat käyttävät sitä myös sumeilematta aseenaan omaa asiaa edistäessään. Viesti uppoaa helposti, sillä suuri osa vastaanottajista on maallikoita, joille kaivoasiat ovat vaikeaselkoisia.
Mitä Käylän mummolle kertoo kauhistelu, että Kuusamon kultaesiintymän uraanipitoisuus, ppm, on niin ja niin paljon? Saman verran kun kiven juuressa räsähtävän säteilymittarin asteikko -- ei yhtään mitään.
Kuusamon kultakaivoksesta on liikkeellä niin paljon propagandaa, ettei puolillekaan väitteistä kannata enää lotkauttaa korvaansakaan.
Kiihkeimmänkin vastustajan kannattaa seurata nyt kaikessa rauhassa ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) etenemistä. Yvan valmistuttua sen tuloksia on syytä tarkastella kriittisesti, sillä arvioita teetetään konsulttitöinä. Talvivaarassa luotettiin liian sokeasti näihin arvioihin ikävin seurauksin.
Se on selvää, että kultaa ei Juomasuon eikä Sivakkaharjun perukoistakaan pystytä ottamaan talteen ilman uraania. Kuusamon kaivosten kohdalla uraani ja uusi kaivoslaki antavat kuitenkin hyvän selkänojan.
Uraanin kokonaismäärästä ei ole vielä varmuutta, mutta sitä on kuitenkin sen verran, että mutkikkaassa prosessissa on tiukasti mukana jo nyt Säteilyturvakeskus (STUK).
Viime kesänä voimaan tullut uusi kaivoslaki takaa myös sen, että viime kädessä kaivoksen avaimet ovat entistä paremmin matkailupitäjän omassa kourassa.
Viranomaisten mukaan uutta kaivoslakia sovellettaessa kaupunki voi kaataa halutessaan koko hankkeen.
Uusi kaivoslaki tarjoaa kaupungille oivan mahdollisuuden käyttää viileää harkintaa. Ja sen päättäjät varmasti tekevät.
Rukan lisäksi matkailun eteen koko pitäjään on investoitu vuosikymmenien ajan niin paljon, ettei sitä uskalla kukaan lähteä riskeeraamaan lyhytnäköisesti.
Itäkairassa esimerkiksi sata työpaikkaa ja kallis kaivosrakentaminen on houkutteleva tarjous näinä aikoina, mutta luontoa niiden alttarille ei ole viisasta uhrata.
Kaivosrintamalle on luvassa pohjoiseen melkoinen rytinä lähivuosina, sillä GTK on kertonut tiivistävänsä malminetsintää muun muassa Sallassa ensi kesänä.
Suuntaus tietää, että kaivosten ympärillä nähtäneen samanlaisia kiivailuja kuin aikanaan vanhoissa metsissä.