Eletään alkutalvea 1980-luvun loppupuolella. Kuusamosta ajaa moottorikelkoilla seurue Kuntijärven vartiolta rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Päällä on rinnepoikien haalarit. Aittaniemessä, entisellä suomalaisten kauppapaikalla vastassa on kaksi neuvostoliittolaista rajavartioston upseeria. Lähdetään ajamaan kohti Nuorusta.
Karttoja vieraille ei haluta antaa. Jollain on mukana isältään saatu sodanaikainen kartta Nuorusen alueesta. Siinä missä silloin oli tie, kasvaa nyt korkeaa metsää. Jäät ovat järvissä vielä ohuita, mutta perille päästään kuitenkin.
Tunturin juurelle tehdään leiri ja pystytetään puolijoukkueteltat. Vasta kauppakorkeakoulusta valmistunut Kari Jussi Aho, nuori arkkitehti Sauli Havas ja Rukan rinteillä tuolloin työskentelevä Matti Parviainen kiipeävät Nuorusen laelle mittailemaan korkeuseroja.
Aho nappaa tunturin päältä mukaansa pienen palasen kelopuuta. Ilta pimenee, ja leiristä ammutaan valosoihtuja, joiden avulla kiipeäjät löytävät takaisin. Aamulla läheisestä järvestä ongitaan ahvenia.
Ympärillä on erämaa, jossa ei 50 vuoteen ole kenties käynyt muita kuin rajavartijoita.