Kuusamoa on lykitty vuosikymmenet ladulla maailmankartalle, mutta nyt hiihtopitäjästä kuuluu kummia. Kuusamo repäistiin Sulkavalla kerralla soutupitäjien terävimpään kärkeen.
Kirkkovenesarjan SM-hopea oli sellainen paukku, etteivät siihen tainneet oikein uskoa Kuusamon Soutajien edustusmiehetkään.
Vuosien punnerruksella tullut mitali oli kuitenkin niin kova työvoitto, että lajin siementä on hyvä lähteä kylvämään laajalti.
Kuusamon Soutajien puheenjohtaja Ilkka Karvonen maalailee soudulle jo kunnon tapahtumaa, joka saisi puuveneiden maestrot tulemaan ympäri maata. Paikallinen kilpailu tai rajan ylittävä Paanajärvi-soutu olisi sellainen, jolle ei löytyisi vertaa.
Sulkavalla 60 kilometrin matkan aikaan 4.02.01 kiskonut joukkue valmistautuu jo 30 kilometrin SM-kilpaan.
Kolmas kesä
toi tuloksia
Karvonen ei kielläkään, etteikö 15-henkinen joukkue tavoittelisi Sulkavalta kirkkaimman mitalin kaapanneiden imatralaisten päänahkaa.
"Meillä on tietysti entistä enemmän painetta, mutta Kahvakoplalla ne vasta ovat kovat", Karvonen nauraa.
Elokuun 9. päivänä Anjalankoskella nähdään, minkä Sulkavan kärkiveneen miehistö on hionut paremmin fysiikan ja henkisen kanttinsa kohdalleen.
Kuusamon Soutajien miesjoukkueen nousutahti on ripeä, sillä kovakuntoinen porukka on koossa vasta kolmatta kesää.
Kaupungin veneellä kilpaileva tiimi tutustui lajin ensimmäisen kauden, nuuski vielä viime kesänäkin lajin tuulia Sulkavalla iltasouduissa.
Talven kovien treenien ja tämän kesän tuhannen soutukilometrin jälkeen porukka tohti lähteä SM-kisaan ja palasi melkein kirkkain mitali kaulassa takaisin.
Karvonen kehuu kuusamolaisen kirkkovenesoudun uranuurtajia, Pölkky Oy:n joukkuetta, jonka kanssa he ovat tehneet saumatonta yhteistyötä.
"Keskenään meidän ei kannata pantata asioita", Karvonen kertoo.
Hänen mukaan kovin kiitos soudun nostamisessa kuuluu joukkueen kipparille ja valmentajalle Aimo Jokirannalle, joka toi lajin 20 vuotta sitten Kuusamoon.
"Mekin luultiin ensin, että kaikkihan osaa soutaa. Vedon on lähdettävä sadasosasekunnin tarkkuudella, sen loputtava yhtä aikaa ja oltava myös kaikilla soutajilla yhtä voimakas. On valtava hienosäätö, että paletti saadaan pelaamaan ja vene kulkemaan", Karvonen muistuttaa.
Vetoja kuivalla
maalla ja vedessä
Kuusamolaisen venekunnan kippari Karvosen mukaan mitalin taustalta löytyy myös pyyteetön harjoittelu. Voimaharjoittelua punttisalilla, soutua laitteilla, hiihtoa, suojuoksua ja renkaan vetoa pururadalla, Karvonen luettelee ohjelmaa.
Ja tietysti vetoja, vetoja ja vetoja kirkkoveneellä heti, kun vedet aukeavat.
"Soututreenejä on parhaimmillaan neljä kertaa viikossa, 2-5 tuntia kerrallaan", Karvonen kertoi.
Hänen mukaan soutu vie niin paljon aikaa, että joukkueessa on oltava mukana täysillä.
"On oltava lojaali joukkueelle ja yksilöllisyys täytyy unohtaa. Meillä on niin positiivinen kuri, että porukka jaksaa kulkea harjoituksissa", Karvonen kehui.
Kuusamon souduntaustalta löytyy hiihtopitäjän perusainekset. Koko miesjoukkue on taustoiltaan urheilijaporukkaa.
Karvosen mukaan edustusjoukkueeseen kelpuutettavia saisi olla kuitenkin enemmän. Nyt särkymävaraa ei liioin ole, sillä kärkisoutajia löytyy parikymmentä.
"Ringissä saisi olla 30 soutajaa", Karvonen laskeskelee.
Hänen mukaan tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä, sillä kasvamassa on muutama nuori aironkiskoja.
Kuusamossa vettä riittää. Karvonen ihmetteleekin, että laji on pysynyt niinkin pienenä näihin vuosiin.
Soutajissa on mukana 70-80 lajin uskollista harrastajaa. Nyt joukon kasvattamiselle on tuhannen euron paikka, ja sitä ei aiota hukata.
Mutta mikä ihme saa 14 raavasta miestä kiskomaan kirkkovenettä yhden huutamaan tahtiin? Jotakin kiehtovaa lajissa täytyy olla.
"Tämä on niin rankkaa. Se tuska täytyy viehättää, laji antaa mahdollisuudet vielä parhaimmat vuodet ylittäneillekin", soudulle 13 vuotta sitten sydämensä menettänyt Ilkka Karvonen listaa.