Kolumni

Kuusamo jota ei enää ole

Ennen journalismiin hairahtumista palvelin kesävänskänä 1. Erillisessä viestikomppaniassa Oulussa.Silloin oli periaatteena, että jos töpeksinyt varusmies oli kotoisin Kuusamosta tai Hailuodosta, se oli lieventävä asianhaara.

-
Kuva: Mauri Ratilainen

Ennen journalismiin hairahtumista palvelin kesävänskänä 1. Erillisessä viestikomppaniassa Oulussa.

Silloin oli periaatteena, että jos töpeksinyt varusmies oli kotoisin Kuusamosta tai Hailuodosta, se oli lieventävä asianhaara.

Kuusamolla on maineensa ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa. Kysykääpä vaikka taivalkoskelaisilta tai posiolaisilta, mitä mieltä he ovat kuusamolaisista.

Eduskunnan kuppilassa eräs Taivalkoskelta lähtöisin oleva politrukki kiteytti asian niin, että kuusamolainen on se, joka kokouksessa änkeää takki auki eturiviin ja taivalkoskelainen se, joka jää reuhka korvilla istumaan takariviin. Toennii!

Kun koulupoikana vietin vuoden Teksasissa, tulin siihen tulokseen, että Kuusamolla ja Yksinäisen tähden osavaltiolla on paljon yhteistä. Molemmat ovat suuria kooltaan, mutta vielä suurempi on siellä asuvien ihmisten ego. Siitä voi seurata hyvää tai pahaa. Remember the Alamo! Susi-Kalle, perkele!

Istuin kerran lentokoneessa edesmenneen geenitutkijan Leena Palotien vieressä. Hän oli palaamassa Helsinkiin yhdeltä tutkimusmatkaltaan kuusamolaiseen geeniperimään.

– Kuusamo on geenitutkijan kannalta aivan ihanaa seutua! Missään ei ole niin paljon perinnöllisiä mielisairauksia, Palotie hykerteli aineistoa plärätessään.

Entisajan tiettömien taipaleiden aikana Kuusamo oli pahasti takkusten takana ja pussin perällä. Veri ei vaihtunut ja paikkakunnalla miltei kaikki olivat jotakin kautta sukua keskenään. Siitä seuraa, että menttaalipuolella janan molemmat päät ovat populaatiossa vahvasti edustettuina. En uskalla arvailla, kumpaan päähän janaa itse sijoitun.

Kun koulupoikana huomasin, etten näe taululle ja hankkiuduin paikallisen optikon pakeille, tämä miltei kieltäytyi määräämästä minulle silmälaseja, koska ”ei teidän suvussa kukaan ole koskaan laseja tarvinnut”. Sukuominaisuudet olivat koko pitäjän tiedossa. Tämä tietysti helpottaa tulevan elämänkumppanin esikarsintaa.

Olen asunut elämästäni suurimman osan ihan muualla kuin Kuusamossa. En ole edes syntynyt Kuusamossa vaan Rovaniemellä. Silti ilmoitan aina kysyttäessä, että olen kuusamolainen.

Tämä panee epäilemään, että kuusamolaisuus – ainakin minussa – on enemmänkin henkinen perusasetus kuin viranomaismerkintä.

Töölöntorilla, jonka kupeessa olen asunut kohta kaksikymmentä vuotta, tulee vastaan enemmän tuttuja kuin Kuusamon torilla, missä tulee vastaan enemmän varpusia kuin ihmisiä.

Huolimatta lähes 40 vuodesta, jotka olen viipynyt työmatkallani pääkaupungissa, en vieläkään tiedä, missä kaikki keskustan kadut kulkevat. Mutta pudottakaapa minut laskuvarjolla johonkin päin Kuusamoa, niin väitän, että varttitunnissa selvitän, mihin päin pitäjää olen tipahtanut – jos selviän hypystä hengissä.

Miltei kaikki lomani vietän Kuusamossa – tai oikeastaan laajemmin Koillismaalla. Kun on aloittanut kalastuksen kaksivuotiaana ja metsästyksen seitsenvuotiaana, ei muita harrastuksia tarvitse.

Tätä kautta tunnen olevani osa sitä pitkää ketjua, joka lähti siitä, kun erämies Israel Erwast 1600-luvun lopulla sauvoi ylös Iijokea ja kiipesi Marketta Oulantyttären reittä pitkin Oivangin lapinkylään.

Sitä Kuusamoa, josta lähdin inttiin ja opiskelemaan 1970-luvun puolivälissä, ei enää ole olemassa. Mutta se Kuusamo, joka ui nahkojeni sisään niiden 15 vuoden aikana, jotka Kuusamossa asuin, ei katoa koskaan.