Pateniemen Porilan tunnelmallisessa satutalossa työskentelee taiteilija Pirkko Jauhiainen.
Hänet tunnetaan ennen kaikkea Karjala-nostalgiaan liittyvistä teoksista, joista on tehty kirjojakin: satukirjoja lapsille ja ainakin yksi taidekirja aikuisille.
Mutta muitakin kausia Pirkko Jauhiaisen uraan on mahtunut kuten melko hiljattain hänen puiden muotokuva -sarjansa.
Puiden jälkeen tulivat kartanot ja niiden puistot. Tämän projektin toteuttamiseen Jauhiainen sai Kalevala Koru -säätiöltä apurahankin. Sitä on tarvittu, kun seniorikäinen taiteilija on tehnyt neljä eri työmatkaa - omien laskelmiensa mukaan 6 000-7 000 kilometriä - aihemaailmansa pariin. Eihän Pohjois-Suomessa tunnetusti ole kartanoita. Lähimmät kohteensa Jauhiainen on löytänyt Pohjois-Savosta ja Etelä-Pohjanmaalta.
"Se on rautaruukki, se on sitten kaunis!" hän luonnehtii lähintä kohdettaan, pohjoissavolaista Salahmin kartanoa.
Oikeastaan kartanot eivät ole ihan hiljattain Jauhiaisen kohteiksi tulleet. Hän sanoo maalanneensa niitä yli 30 vuotta, ensimmäiset vuonna 1971. Tällä hetkellä kartanomaalauksia pitäisi olla valmiina 45, hän laskee.
Jokaisella kartanomaalauksella on tarinansa sen lisäksi, että kartanoilla on yleensä yhteinenkin kulttuurihistoriansa: onhan eri aikakausina ollut linnoja ja kartanoita, joukossa jopa talonpoikaistaloja, virka- ja ruukinkartanoita. Niissä kaikissa on asunut ja saattaapa asua yhä edelleenkin mielenkiintoisia ihmisiä.
Lindö ja
sen taiteilijat
Esimerkkinä Pirkko Jauhiainen mainitsee taidemaalari Gunnar Berndtsonin Tammisaaren lähellä sijaitsevan kotikartanon Lindön.
Sen nykyinen isäntäväki, joka kuuluu de la Chapellen sukuun, esitteli hänelle kartanon pihapiirissä olevan sivurakennuksen. Sen tapetit olivat täynnä 1800-luvun loppupuolella eläneen Gunnarin Pariisin aiheita: jättiläismäisessä hämähäkinverkossa ilotytöt vaanivat miesparkoja. Samassa tilassa, vastakkaisella seinällä, oli pieni morsiussilkki, joka peitti häkellyttävän kaunista Albert Edelfeltin maalaamaa naisen muotokuvaa.
"Ettei vain ollut Virginie?" Pirkko Jauhiainen pohdiskele Anna Kortelaisen kirjallaan ajankohtaiseksi tekemää Edelfeltin mallia samalla kun muistuttaa, että Edelfelt ja Berndtson olivat paitsi kollegoja myös lapsuudenkavereita keskenään. Edelfelt jopa avioitui Gunnarin serkun Ellanin kanssa.
Muistot 60
vuoden takaa
Paitsi kartanoista Pirkko Jauhiainen sanoo pitäneensä aina vaakunoista. Niinpä hän on liittänyt useisiin kartanoaiheisiinsa myös niitä omistaneiden sukujen vaakunoita.
Niiden kartanoiden kautta, joita Pirkko Jauhiainen on päässyt katsomaan, hän on koukannut myös sielunmaisemaansa: 60 vuotta on kulunut siitä, kun hän joutui muiden karjalaisten tavoin lähtemään kotoaan.
Ikuisesti kadotetun lapsuudenkodin muistona taiteilijalla on tunnelmaa tihkuvassa Pateniemen kodissaan maalaus kartanomaisesta rakennuksesta vehreän puiston keskellä. Etualalla maalauksessa on puutarhakalusto, jonka istuimet on täyttänyt iso ja onnelliselta vaikuttava perhe.
Muistista maalattu teos on hänen lapsuutensa koti Salmista, jossa hänen isänsä Aleksanteri Muranen hoiti Salmin ortodoksisen seurakunnan valtavia metsiä. Etualalla olevat henkilöt ovat paitsi pienen Pirkon omaa kotiväkeä myös ortodoksipapin perhettä, hänen kaksi aikuista tytärtään.
Pirkko Jauhiainen ei tuntenut Karjalan menetyksestä pelkkää haikeutta vaan tunnustaa, että hän tunsi vihaa.
"Kirkotkin syntyivät vihasta, kun kävin siellä ja näin tuhot!" hän yllättäen paljastaa posliinimuniin maalaamiensa kirkkojen taustan.
Niinpä on ollut suorastaan looginen jatko liittää Suomessa yhä sijaitsevien ja hyvin hoidettujen kartanoiden sarjaan karjalaisten lahjoitusmaahovien ikuistaminen.
Oli pakko luoda
koko hovi uudelleen
Uusin teos, jota ei ole vielä kehystetty, on Kuusaanhovi, jonka eräs omistaja oli kreivi Aleksander Masalin, sittemmin legendaarisen Aleksandra Kollontain äidinisä. Madame Kollontai vietti Kuusaanhovissa lapsuutensakin.
"Hän rakasti puita ja toi 26 eri puulajia Keski-Euroopasta ja loi tämän puiston", kertoo Pirkko Jauhiainen kreivi Masalinista ja jatkaa:
"Kuusaanhovi oli ainoita hoveja, jotka sodan aikana jäivät pystyyn Keski-Kannaksella. Kuusaanhovi jäi sinnittelemään kuudeksikymmeneksi vuodeksi, ja nyt sieltä tihkuu tietoja, että se on sellaisessa kunnossa, että sieltä on varastettu kaikki. Se on enää pelkkä tavarakasa. Minun oli pakko luoda uudelleen Muolaan Kuusaanhovi!"
Haarapääskyt
kertovat tarinan
"Tuo torni katolla", osoittaa taiteilija maalauksen yksityiskohtaa: "Sen ikkunoissa oli lasimaalauksia. Viimeinen omistaja piti tornissa erikoisia lintuja, jotka päästettiin vapauteen, kun lähdettiin evakkoon."
Linnut, jotka Pirkko Jauhiainen on maalannut sielunmaisemaansa, ovat haarapääskyjä, karjalaisten omia lintuja, kuten hän korostaa. Pääskyt lähtevät tornista, mutta minne?
"Ne lehahtivat saattamaan suomalaisia evakkoja uudelle rajalle saakka, että nämä pääsivät turvallisesti perille", hän kertoo luomaansa tarinaa. "En kerro suurhyökkäyksen kaaosta vaan halusin kertoa tarinan näistä kahdesta haarapääskystä jotka saattelivat evakot turvaan."