Ensi tammikuun presidentinvaalien asetelmat selkiytyivät torstaina odotetusti, kun tasavallan presidentti Tarja Halonen ilmoitti tavoittelevansa kuuden vuoden jatkokautta. Voi kysyä, miksi ilmoitusta piti venyttää näin pitkälle.
Presidentti Halonen kertoi päätöksestään Mäntyniemen kukin koristellussa salissa päivä sen jälkeen, kun SDP:n johto oli käynyt kysymässä hänen suostumustaan puolueen mahdolliseen jäsenäänestykseen. Halonen suostui, ja hänestä tulee SDP:n presidenttiehdokas marraskuussa järjestettävässä ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ensi tammikuun 15. päivänä ja tarpeen vaatiessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin. Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan Halosen kannatus on yhä niin korkealla, että hän voi viedä hyvässä lykyssä voiton jo ensimmäisellä kierroksella. Se ei silti ole todennäköistä.
Vaikka kansalaiset ovat yhä laajasti tyytyväisiä Haloseen, hänen kannatuksensa on ollut viime kuukaudet laskussa. Tuorein, Yleisradion julkistama mielipidemittaus kertoi tällä viikolla, että 53 prosenttia äänestäisi nyt Halosta. Voi kuitenkin odottaa, että kannatuksesta syöpyy lisää prosentteja sitä mukaa kun muiden puolueiden ehdokasnimet varmistuvat ja kampanjat alkavat.
Ehdokkaita voi lopulta tulla jopa seitsemän. Jos sekä keskustan Matti Vanhasen että kokoomuksen Sauli Niinistön kannatuslukemat nousevat 20 prosentin tuntumaan ja ylikin, vihreiden, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja RKP:n ehdokkaiden mukanaolo nostanee Halosen vastaehdokkaiden kokonaistuloksen yli 50 prosentin. Sen pohjalta Suomen seuraavan presidentin nimi ratkeaisi vasta ensi tammikuun 29. päivänä.
Torstaina julkistamassaan ilmoituksessa Halonen perusteli ehdokkaaksi suostumistaan työstään saamalla palautteella ja tunteella siitä, että voisi olla yhä hyödyksi suomalaisille. Alustavasti Halonen sanoi päättäneensä lähteä ehdolle jo viime syksynä. Voi siksi ihmetellä, miksi itsestään selvää ilmoitusta piti venyttää näin pitkään. Vielä torstaiaamuna SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluomakaan ei halunnut kertoa, että puolueen johto oli jo käynyt kysymässä Halosta ehdokkaaksi. Menettely vaikuttaa kummalliselta kuurupiilolta.
Koska Halonen teki päätöksensä jo ajat sitten, SDP olisi myös voinut luontevasti valita hänet presidenttiehdokkaakseen ensi kuussa pidettävässä puoluekokouksessaan. Nyt valintaa varten rakennetaan ylimääräinen puoluekokous. Menettelyssä voi haistaa puhdasta kampanjataktiikkaa. Ylimääräisellä puoluekokouksella ja sitä kautta tulevalla julkisuudella Halosen kampanjalle saadaan lentävä lähtö.
Tiedotustilaisuudessa Halonen kertoi tehneensä päätöksensä viime syksynä ajankohtana, jolloin Suomessa käytiin keskustelua ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta ja Suomen suhteesta muuhun maailmaan. Hän sanoi olevansa edelleen valmis puolustamaan linjaansa. Hän jopa toivoi, että ulkopolitiikka ja kansainväliset kysymykset nousisivat vaalin suureksi teemaksi. Nämä aiheet ovat myös niitä, joissa Halonen kaikesta päätellen tuntee olevansa vahvimmillaan.
Vaikka Halonen kertoi, että presidentin tehtävässä on myös yksinäisiä ja vaikeita hetkiä, hän on silmin nähden viihtynyt virassa sitä paremmin, mitä kauemmin hän on siinä ollut, ja se on paistanut hänestä kauas. Siksikin hänen ilmoituksensa toi vain varmistuksen itsestään selvänä pidetylle asialle.