Tykky on puihin lujasti kiinni tarttunutta lunta, joka on syntynyt huurrekertymistä eli pilvi- ja sumupisaroista mutta myös lumihiutaleista tai jääkiteistä. Toisaalta voidaan puhua myös nuoskatykystä. Se on kostean lumen aiheuttama, puustoon tiukasti kiinnittynyt lumikertymä, jonka massasta yli puolet on syntynyt tavallisten lumihiutaleitten lisäksi vesi- tai tihkusateesta ja erityisesti jo ennen puustoon laskeutumistaan tasaisesti kostuneesta ja sen vuoksi erittäin tarttumiskykyisestä lumesta.
Tykky on paitsi talvisten metsien komistus, myös vakava metsätuhojen aiheuttaja. Niinpä tykyn esiintyminen ja tykyn aiheuttamat tuhot ovatkin vaivanneet tutkijoita jo pitkään. Metsätieteellisen koelaitoksen johtajana toimineen Olli Heikinheimon tutkimus Suomen lumituhoalueet ja niiden metsät julkaistiin Metsätieteellisen koelaitoksen julkaisusarjassa jo vuonna 1920.
Tykyn esiintyminen on sidoksissa maaston korkeuteen merenpinnasta. Metsätuhot lisääntyvät lineaarisesti korkeuden kasvaessa, mutta toisaalta mäntyvaltaiset metsät ovat alttiimpia tuhoille kuin kuusikot. Puhutaan myös ns. tykkyrajasta, jossa noin 30 prosenttia luonnontilaisen havumetsän puista on vaurioitunut.
Oulun yliopistolla on tälläkin hetkellä meneillään tutkimushanke "tykky ilmiönä ja pohjoisten metsien rasitteena". Tutkimuksen pääkysymyksiä ovat minä vuodenaikoina ja millaisissa sääolosuhteissa tykkyä muodostuu sekä tykkytuhojen mahdollinen kasvu meneillään olevan ilmastonmuutoksen myötä. Tykyn kertymää mitataan Itä-Suomen vaara-alueella Kuusamossa ja Puolangalla. Tutkimus tehdään yhteistyönä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa.
"Hanke on vielä lähinnä esitutkimusta ja tuntumanhakua. Tykkylumen määrän ja vaikutusten mittauksiin liittyy varsin teknisiäkin seikkoja, miten esimerkiksi mitata tykyn painoa ja aiheutunutta sivuttaisvääntöä", valottaa hankkeen yhteyshenkilö, dosentti Leo Koutaniemi. Hän on silti varovainen arvioidessaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia tykkyyn.
"Ilmastonmuutosta on pyöritelty paljon viime vuosina. En kyllä lähde kommentoimaan mitään tykyn määrän muutoksesta, Koutaniemi sanoo". Tutkijankin täytyy pitää jalat maassa, ennen kuin on riittävää evidenssiä.
Tykyn esiintyminen tulevaisuudessa kiinnostaa myös sähköverkkoasiantuntijoita, sillä sähkölinjojen runsaat huurrekertymät aiheuttavat ongelmia.
VTT:n laatimassa Ilmastonmuutoksen vaikutus sähköverkkoliiketoimintaan -raportissa esitetään muun muassa ilmastomalleihin pohjautuvia skenaarioita kuuran ja huurteen esiintymisestä tulevaisuudessa.
Ilmastomallien perusteella on ennustettu, että kuuraantumiselle ja huurteen muodostumiselle otolliset sääolosuhteet vähenevät ajallisesti ilmaston lämmetessä. Eräiden arvioiden mukaan huurteen kertymä ja tykyn muodostuminen voi kuitenkin jopa kasvaa paikallisesti, jos talvet lämpiävät niin paljon, ettei Itämereen kehity jääpeitettä.
Tällöin etelän ja lännen väliltä puhaltavat tuulet tuovat runsaasti kosteutta meren päältä ja lämpötilan ollessa sopiva kertyy kuuraa ja huurretta huomattavan paljon jo lyhyessä ajassa.