Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettiin perjantaina hoitoalan väitöskirja, jossa Mailis Mäkelä analysoi potilaiden kokemuksia hoidosta. Tutkijan silmä kohdistuu erityisesti potilaiden tyytymättömyyteen, joka saa alkunsa hoitotilanteista tai potilaan muusta kohtelusta.
Tyytymättömyys kumpuaa yleisimmin epäillystä hoitovirheestä ja epäselvästä tai väärästä diagnoosista. Tyytymättömiä ollaan myös ohjaukseen, neuvontaan sekä asiakirjoihin, joita potilaalle annetaan hoidon yhteydessä.
Potilaat tuskastuvat yleisesti niin ikään hoitoon pääsyn tai itse hoidon viivästymisestä. Joskus epäselvyys jatkohoidosta herättää potilaissa tyytymättömyyttä.
Tutuilta kuulostavat tulokset vahvistavat usein esitettyjä vaatimuksia, että sairaanhoidon ammattilaisten tulee herkistyä nykyistä enemmän potilaiden huolille. Aikaa ja voimavaroja pitää löytyä potilaan ohjaamiseen ja neuvontaan. Aito kohtaaminen ja kuuntelu ovat ensiarvoisen tärkeitä varsinkin silloin, kun potilas on heikoilla ja riippuvainen toisesta ihmisestä, kuten osastonhoitajana Oysissa työskentelevä Mäkelä totesi Kalevan haastattelussa perjantaina.
Tutkimuksen lähtökohtana on vuonna 1993 säädetty potilaslaki, jossa potilaan asema määritellään passiivisesta hoidon kohteena olevasta aktiiviseksi ja tasa-arvoiseksi toimijaksi. Potilaslain mukaan potilaalla on oikeus kertoa tyytymättömyydestään hoitoon tai kohteluun muistutuksella.
Tutkimuksen mukaan muistutukset ovat lisääntyneet siitä lähtien, kun oikeus niihin laissa säädettiin. Tietoisuus oikeuksista potilaana on lisääntynyt. Herkkyys aukaista suunsa hoidon laadusta liittyy varmasti laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa perinteiset auktoriteetit kuten lääkärit ovat ihmisten mielissä laskeutuneet korkeista torneistaan lähemmäksi arkea.
Ällistyttäviltä kuulostavat potilasmuistutusten tiedot siitä, että hoitoalan ammattilaiset pahimmillaan halveksivat potilasta, huutavat tai kiroilevat tälle. Jotkut potilaista ovat tunteneet jääneensä heitteille.
Vaikka muistutukset ovat lisääntyneet, niiden osuus on kuitenkin vähäinen, kun muistutusten määrää verrataan hoidossa olevien potilaiden määrään. Esimerkiksi muistutusten huippuvuonna 2010 Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vain 0,1 prosenttia potilaista teki muistutuksen hoidostaan.
Potilaiden tyytymättömyyteen liittyvä tutkimustyö tarttuu tärkeään yhteiskunnalliseen aiheeseen, joka tarjoaa uutta tietoa sairaanhoidon laadun kehittämisestä. Tutkimuksesta löytynee eväitä eritoten sairaalan henkilökunnan ja potilaan vuorovaikutuksen kehittämiseen. Potilas on sairaustilanteessa yleensä omien kokemustensa perusteella erinomainen ”asiantuntija”.
Kuten tutkija muistuttaa, potilaan kokema tyytymättömyys on tappio terveydenhuollon henkilöstölle. ”Hyvinvoiva” sairastaja on aina sairaalan etu. Kun hoitotyö sujuu yhteisymmärryksessä, työntekijöidenkin hyvinvointi paranee.