Presidentti Sauli Niinistö on ollut yhteyksissä presidentti Vladimir Putinin kanssa koko ajan myös Krimin valtauksen jälkeen.
Olennaista on se, miten tapaamiset vaikuttavat poliittisiin linjauksiin. Suomi ei ole livennyt EU-rintamasta.
Presidentti Sauli Niinistö lentää tänään Venäjän Sotshiin tavatakseen siellä presidentti Vladimir Putinin. Työvierailun paino on presidentin kanslian mukaan ”ajankohtaisissa kansainvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä kysymyksissä”.
Krimin kaappauksen ja Itä-Ukrainan kriisin takia moni eurooppalainen valtionjohtaja on vältellyt tapaamisia Putinin kanssa. Saksan liittokansleri Angela Merkel otti vasta viime viikonloppuna Putinin ensimmäistä kertaa vastaan Saksan maaperällä sitten Ukrainan sodan alun vuonna 2014.
Niinistö tapasi Putinin edellisen kerran heinäkuussa Helsingissä Venäjän ja Yhdysvaltain huippukokouksen yhteydessä. Suomen ja Venäjän nykyiset presidentit ovat tavanneet toisiaan viime vuosina säännöllisesti. Nyt kyseessä on 12. kohtaaminen.
Niinistön ja Venäjän johdon kohtaamisten määrä tuo hakematta mieleen takavuosikymmenet, jolloin presidentti Kekkonen tapasi Neuvostoliiton johtoa, usein juuri itärajan takana. Ulkomaailma puhui suomettumisesta, taipumisesta suuren naapurin painostuksen alla. Edelleen Suomella on suuri naapuri, joka pyrkii eri keinoin vahvistamaan vaikutusvaltaansa maailmalla.
Kekkosen ajoista Suomen kansainvälinen asema on kuitenkin tyystin muuttunut. Suomi on EU-jäsenyyden ansiosta kiistaton osa länttä. Sidettä vahvistaa läntinen sotilaallinen yhteistyö.
Venäjän tavoitteena on murtaa unionin rivien yhtenäisyys ja päästä hoitamaan suhteita EU-maihin kahdenvälisesti. Keinot ovat monenlaisia, ja ne myös näyttävät purevan.
Esimerkiksi Itävalta näyttää nyt liukuvan kylmän sodan aikaiselle harmaalle vyöhykkeelle, lähemmäksi Venäjää. Maassa nähtiin viime viikonloppuna merkillinen näytelmä, kun presidentti Putin vieraili maan ulkoministerin Karin Kneisslin häissä. Tanssahtelu vapauspuolue FPÖ:n valitseman ministerin kanssa on uusi todiste siitä, miten Venäjä liittoutuu Euroopan äärioikeistolaisten kanssa.
Venäjän tavoitteet Suomen suuntaan eivät varmasti ole sen viattomammat kuin muidenkaan unionin jäsenmaiden kanssa. Suhteiden hoito ilman EU-yhteyttä sopii Kremlin pirtaan. Suomen poliittisen johdon on siksi kyettävä pysymään tiukkana Venäjän vaikutusyritysten edessä.
Niinistön ja muun poliittisen johdon kunniaksi on sanottava, että linja on pitänyt hyvin. Suomi on rintamassa muun EU:n kanssa, itse asiassa ensimmäisenä, tuominnut Venäjän toimet Krimillä. Ennen lähtöään Sotshiin Niinistö soitti Merkelille. Se vahvistaa kuvaa, ettei Suomi aio sooloilla suhteessa Venäjään.
Samaan aikaan voi todeta, että maidenväliset tapaamiset voivat olla Suomen edun mukaisia ja tarpeellisia. Yhteistä rajaa on yli 1 300 kilometriä ja kauppa yhä laajaa pakotteista huolimattakin.
Suorien kontaktiensa ansiosta Niinistö saattaa olla EU-johtajista se, joka parhaiten tuntee Putinin ajattelun ja tavoitteet. Se on kansakunnan kannalta hyödyllistä eikä hyödytöntä unionillekaan.