Kustaa Vaasa lähetti vuoden 1557 alussa sadan hengen seurueen neuvottelemaan rauhaa Moskovaan. Johtoryhmässä oli nuori piispa Mikael Agricola, ja Ruotsin ja Venäjän välille saatiin rauha. Paluumatka oli raskas. Reessä mentiin ilman majapaikkoja yötä päivää, hyisessä tuulessa ja pakkasessa. Kuolemanjärvi koitui Agricolan kohtaloksi.
"Tuohon aikaan ei ollut antibiootteja, ja kuume tappoi", sanoo professori Simo Heininen Helsingin yliopistosta.
Agricolan kirjallisesta elämästä tiedetään paljon, mutta hän jää persoonana hämärään. Ei edes varmaa syntymävuotta tiedetä, ja kuolemanolosuhteet olivat epäselvät. Agricolaa ei suinkaan ole ammennettu tyhjiin.
"Hän oli uuttera, paljon lukenut, viisas mies, aikansa humanisti. Hän hallitsi monia kieliä, mutta hänen inhimillisestä elämästään tiedetään hyvin vähän", sanoo Heininen.
Vaimo Birgitta Olavintytär synnytti pojan, joka päätyi isänsä uralle, Tallinnan piispaksi. Missä nuori pari tapasi toisensa, ei tiedetä.
Kirjallisuus puhuu sitäkin enemmän. Hänen kirjastonsa oli suuri. Hän oli perehtynyt eri aloihin, muun muassa antiikin kirjallisuuteen, psykologiaan, astrologiaan, lakiin ja uskontoihin. Kirjallista jäämistöä on 2 400 sivua. Ja keksi satoja uudissanoja, kuten luutarha ja lustitarha, sittemmin hautausmaa ja paratiisi.
"Agricolan runomittaiset esipuheet ovat persoonallisia", Heininen kehuu.
Agricola syntyi varakkaaseen perheeseen Pernajan Thorsbyn kylässä noin 1510 ja menehtyi Kuolemajärvellä 9.4.1557.