Näkymä Pykälön metsämaastossa on kuin suoraan 1700-luvulta.
Havumetsäkaski roihuaa ilmiliekeissä, sankka savupatsas kohoaa asumattomassa korvessa kohti korkeuksia ja palavan alueen laitamilla häärii parikymmentä ihmistä tuohivirsuissaan.Vanha perinne elää myös tämän päivän Suomessa - sittenkin.
"Kaskikulttuuri vaikutti kiinteän asutuksen muotoutumiseen erityisesti Kalajoen yläjuoksulla. Uudisviljelijöitä tuli tänne ainakin 1500-luvun puolivälistä lähtien, lähinnä Savon suunnasta", Erkki Kärkkäinen taustoittaa.
Kärkkäinen on Haapajärvi-Seuran perinnekulttuuritoimikunnan puheenjohtaja ja puuhamies seuran masinoiman kaskenpolttonäytöksen kulisseissa.
"Idea oli 1990-luvun viimeisten vuosien perua. Haluamme näin tallentaa maanviljelyn historiaa", hän kertoo.
Harvinaista tapahtumaa todisti 150-henkinen yleisö. Liekkimeri teki vaikutuksen jokaiseen läsnäolijaan - eikä ihme.
"Osa kaskeajista jäi tänne pysyvästi. Raivaajien jälkeläisiä elää Haapajärvellä monessa suvussa", Kärkkäinen tietää.
Muiden mukana kaskea oli polttamassa haapajärvinen Hilkka Nikula, joka oli ottanut mukaan lapsiaan ja lapsenlapsen.
Kolmen sukupolven edustajat istuivat hetkeksi kannon päälle ja antoivat mielen vaeltaa menneisiin aikoihin.
Sanoja ei juuri tarvittu.
"Varmasti tämä on elämys meille kaikille."
Myöhään maanantai-iltana järjestetty näytös sujui käsikirjoituksen mukaan.
40 aarin havumetsäkaski eli huhti sytytettiin tuohuksilla. Kaski paloi puolitoista tuntia, kunnes liekit hiipuivat.
Projekti on vasta alkutekijöissään. Elokuun 10. päivän tienoilla kaskiväki kylvää ruissiemenet tuhkantäyteiseen maaperään.
Siemenet eivät ole tusinatavaraa, vaan A-luokan viljelyhelmiä länsirajan takaa.
"Savolaiset uudisasukkaat veivät tämän ruiskannan Ruotsiin 400 vuotta sitten", Kärkkäinen kertoo. Korpirukiin paluu kotimaan multiin vaati rouva Fortunan suosiollista avustusta.
"Erään ruotsalaistilan riihen hirsien väliin oli jäänyt vanhoja jyviä. Niiden avulla korpiruiskanta saatiin elvytettyä. Saimme siemenet Vermlannissa asuvalta Seppo Remekseltä."
Ensi syksynä - jos Jumala suo - pellolta päästään korjaamaan ensimmäinen korpiruissato.
Viljapuimurilla ei ole Pykälön kaskipalstalle mitään asiaa. Kaikki työvaiheet tehdään käsipelinä vanhoja perinteitä kunnioittaen.
"Ruis korjataan sirpeillä, sidotaan lyhteiksi, kuivataan riihessä, puidaan varstoilla ja jauhetaan käsikivillä", Kärkkäinen pohjustaa.
Toki nykyteknologialla on hankkeessa oma sijansa."Kaskeamisesta ja sen eri vaiheista koostetaan tunnin mittainen dvd-tallenne."