Festivaaliesityksiä
Brodyachaya sobachka: Ruma ankanpoikanen. Sadun sovitus ja ohjaus Chak Matissen. Nuket ja lavastus Alevtina Torik. Nukettajat Svetlana Jagutkina, Margarita Schumilova, Sergei Tolstov.
Valvesali 27.2.
Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikanen: Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia. Ohjaajat Antti Manninen, Johanna Latvala, Tatu Jokinen, Iisa Tähtinen ja Suvi Auvinen. Esiintyjät Merja Pöyhönen, Anna-Kaisa Väänänen, Lotta Virtanen.
Valvesali 27.2.
Turun taideakatemia: Sirkus Gelsomina. Ohjaus Laura Hallantie. Nuket Laura Perrine Ferrafiat, Katharina Muschiol. Esiintyjä Sandra Lange. Valvenäyttämö 27.2.
Pietarilaisella Kulkukoira-nimisellä ammattinukketeatterilla oli Oulun-tuliaisina klassisen satu Ruma ankanpoikanen.
Tulkinta on uskollinen H.C. Andersenille ja lintumaailmalle. Ornitologikin olisi onnellinen tätä satua seuratessaan. Lintujen äänet ja liikkeet niiden syödessä, vaappuessa ja peseytyessä jäljittelevät upeasti aitoja kalkkunoita, ankkoja, sorsia ja tietysti myös joutsenia.
Ryhmä esitti taidokasta, nyanssoitua nukkenäyttelemistä. Mallia voi ottaa kuka tahansa Suomesta.
Venäläisillä on vankka nukketeatteriperinne ja tunnistettava tapa tyylitellä ja tyypitellä. Ohjaaja Chak Matissen on hionut kertomuksen yksityiskohdat sekä siirtymät palvelemaan sadun sanoman ja tunteiden välittymistä.
Alevtina Torikin suunnittelemat puiset lintunuket ovat persoonallisia ja käyttökelpoisia. Ne voivat pulahtaa pesusoikkoon pilaantumatta.
Harmi, että Ruma ankanpoikanen uiskenteli Oulussa vain yhden esityksen verran.
Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikanen Turusta ja Teatteri Airopik Oulusta ovat löytäneet paikalliset kuvataiteilijat yhteystyökumppaneiksi, mutta ristiin.
Teatteri Airopikin Uri G:ssä lavasteena on Turussa työskentelevän Timo O. Nenosen (s. 1972) töitä. Kuuma Ankanpoikanen esiintyy oululaisen Hanna Schroderuksen (s. 1977) tauluissa.
Oulun festivaalilla nähty Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia irtoaa ja etääntyy taiteilijan maalauksissaan harjoittamasta tyttöyden ja naiseuden pohdinnasta.
Taidenäyttely on esityksen raamit. Esiintyjät ovat ikään kuin museon oppaita. Heillä kullakin on lempitaulunsa.
Episodeista vahvimpia on äidin ja pikku tyttären keskustelu väriopista. Siinä kulminoituvat lapsen ja aikuisen ajattelun ja logiikan erot.
Värien viestin pohtimisen kautta päästään myös kasvatuksen vallankäytön ja ennakkoasenteiden kylvämisen kysymyksiin. Tämä on niin Kuumaa Ankanpoikasta, niin Kuumaa Ankanpoikasta.
Taulusta Kaikista kaunein väri siirrytään kätevästi hiekkalaatikossa hiekkaleluilla esitettyyn Punahilkka-variaatioon Ruma Hilkka.
Kuuma Ankanpoikanen on kuuminta hottia suomalaisen nukketeatterin kentällä. Se yllättää aina aiheensa epäsovinnaisella, tuoreella ja mielikuvituksellisella käsittelyllä.
Tällä kertaa Oulussa kohtasivat venäläinen perinne ja suomalainen uusi nukketeatteri. Ruma ankanpoikanen loisti perinteelle uskollisena teknisenä osaajana. Kuuma Ankanpoikanen irrottelee ja uudistaa.
Turun taideakatemiasta nähtiin festivaalilla Laura Hallantien lopputyönään ohjaama Sirkus Gelsomina. Gelsominan tarina on aikuisille tuttu Fellinin elokuvasta La Strada.
Gelsominan esittäjänä oli Giulietta Masinan -tyyppinen ja tunnistettavasti maskeerattu Sandra Lange.
Matkalaukkuun mahtuvassa Sirkus Gelsominassa työskentelee keittiön työkaluista rakennettuja sirkustaiteilijoita. Minisirkus kertaa oikean Gelsominan ja Zampanón surullisen ja väkivaltaisen rakkaustarinan. Esityksen tunnelma on surullinen ja melankolinen. Sitä ei helpoteta yhtään.
Sirkus Gelsomina yritti olla teknisesti kekseliäs ja notkea, mutta työskentely meni välillä näpertelyksi.
Raastimista, sihdeistä, korkinavaajista, vitjoista ja ketjuista rakennetut nuket olivat vaikuttavia, etenkin hirmuliskomaisia piirteitä saanut Zampanó-raastin.
