Harvalla suomalaisella on kosketusta tai tietoa turvapaikanhakijoiden arjesta. Vielä harvempi on koskaan käynyt vastaanottokeskuksessa. Ainoa yhteys on etäinen katsekontakti kadulla tai kaupassa, kuva lehdessä tai televisiossa.
Tietopuolikin on sitä sun tätä ja besserwissereitä riittää niin turvapaikanhakijoiden puolustajissa kuin vastustajissa. Facebookissa toisen käden tieto leviää tehokkaasti.
Samaan aikaan ja päivästä toiseen media vääntää rautalangasta tietopaketteja ”pakolaisvyörystä” Eurooppaan ja Suomeen sekä vastaa asiantuntijoiden suulla kysymyksiin ”miksi” ja ”kuinka paljon”. Hyvä niin.
Sosiaalisessa mediassa uhotaan, raivotaan ja syytellään, harvoin sovitellaan. Väittely käy niin kiivaana ja kuumana, että moni on puhdistanut kavereitaan Facebookista, erottanut jyvät akanoista. Kuilun syveneminen meihin ja teihin on surullista.
Olemme fakkiutuneet ja pyörittelemme mielessämme numeroita ja kauhukuvia turvapaikanhakijoiden tulvasta, ehkä syystäkin, mutta mitä seuraavaksi?
Vastaanottokeskusten avun tarve ei lopu hygieniapussin tai vaatesäkin lahjoittamiseen.
Suomeen arvioidaan saapuvan 15 000–30 000 pakolaista. Lukua voi verrata Raahen asukasmäärään, joka on runsaat 25 000. Ouluun odotetaan vuoden loppuun mennessä noin 8 000 turvapaikanhakijaa.
Turvapaikkahakemusten käsittely on pahoin ruuhkautunut ja prosessi voi viedä asiantuntijoiden mukaan vuoden, jopa kaksi. Tämän ajan turvapaikanhakija viettää vastaanottokeskuksessa.
Askelia uuteen ympäristöön otetaan varovaisesti, jos ollenkaan. Muurin ylittäminen vaatii rohkeutta ja sitä ei helpota hermoja rassaava odottaminen, koti-ikävä sekä kieli- ja kulttuurimuurit.
Kotouttaminen alkaa siitä hetkestä, kun turvapaikanhakija tulee maahan, ei vuoden päästä. Jotakin pitäisi tehdä, mieluummin yhdessä. Miten hätään vastaavat Martat, partiolaiset, yhdistykset, järjestöt sekä ennen muuta kaikki kynnelle kykenevät oululaiset?
Tilanne vastaanottokeskuksissa lähenee absurdia. Vapaaehtoisia tarvitaan kipeästi, koska keskusten henkilökunta on helisemässä, eikä voimia saati työtunteja riitä mihinkään ylimääräiseen.
Aktiivisten oululaisten aloitteesta kaupunkiin perustettiin Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistys koordinoimaan keräyksiä, toimintaa ja tapahtumia Oulussa ja Oulun seudulla toimivien vastaanottokeskusten ja niiden asukkaiden hyväksi. Kaikki toiminta lähtee vastaanottokeskusten tarpeista.
Kymmeniä halukkaita ilmoittautui vapaaehtoisiksi järjestämään luontoretkiä, urheilutoimintaa, käsityö- ja kokkikerhoja ja suomen kielen opetusta. Vapaaehtoisista muodostetaan osaajaryhmiä, jotka ovat käytettävissä ja voivat tukiyhdistyksen kautta tarjota osaamistaan vastaanottokeskusten käyttöön. Lisäksi yhdistyksen Facebook-ryhmässä on toista tuhatta toiminnasta kiinnostunutta vapaaehtoista.
Luokanopettaja Satu Haapanen on vienyt asiaa eteenpäin ja ideoi Oulun mallia turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen. Lyhykäisyydessään kysymys on sekä turvapaikanhakijoiden että oululaisen osaamisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta.
Esimerkiksi turvapaikanhakijat voisivat pitää kieli- ja tanssikursseja oululaisille. Meillä puolestaan on vahvaa pedagogista osaamista oppimisesta.
Tuumasta toimeen. Ensi viikolla oululaiset pyöräilijät kunnostavat pyöriä yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa Päivärinteen vastaanottokeskuksessa. Myös alan ammattilaiset työstävät jo oppimateriaalia vastaanottokeskuksiin.