Al-Qaida ei ole samanlainen organisaatio kuin se oli ennen syyskuun terrori-iskuja 2001. Kuten tunnettua, se on tänään verkosto, jota määrittäviä tekijöitä ovat "alqaidaismin" ideologinen vetovoima sekä toimintatapojen samankaltaisuus eri aktiivisoluilla.
Huolimatta terrorismin vastaisen sodan intensiivisyydestä al-Qaidan voi arvioida kokeneen menestyksiä.
Vaikka sen kenttäkomentajia on saatu kiinni ja hengiltä, suuret "ideologiset" johtajat ovat vapaina - ja Ayman al-Zawahiri, joka on varmasti elossa, esiintyy muutaman kuukauden välein julkisuudessa.
Viime vuoden puolella tämä verkoston kakkosmies esiintyi videokuvissa taustallaan kirjarivistö, ja hän luki sanomansa prompterista. "Kyse ei ollut luolasta, vaan sofistikoidummasta ympäristöstä", Tampereen yliopiston professori Jukka Paastela huomauttaa. Viimeksi al-Zawahiri pilkkasi Yhdysvaltoja, joka oli lähettämässä 21 000 miehen vahvistuksia Irakiin.
Osama bin Ladenista ei ole kuultu aikoihin mitään, mutta olennaista onkin, ettei hänen kuolemaansakaan ole vahvistettu. Hän muuten täyttää tai täyttäisi eräiden tietojen mukaan 10. maaliskuuta 50 vuotta. Toisten tietojen mukaan hän tulisi niin sanotusti miehen ikään ensi heinäkuussa.
Epäilemättä hän jää historiaan, minkä puolesta puhuu moni muukin seikka kuin se, että häntä epäillään WTC-iskujen päätekijäksi.
Yhdysvallat olisi tuskin lähtenyt terrorismin vastaiseen sotaan ilman WTC-iskuja. Eikä maailma olisi ilman iskuja ja terrorisotaa samanlaisen "turvallisuushysterian" vallassa kuin tänään ollaan. Osittain on tietenkin kyse poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta.
WTC-iskujen seurauksena voidaan pitää sitäkin, että maailmalla on astuttu oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisessa askel taaksepäin. Erityisesti Guantanamossa ja CIA:n salaisissa vankiloissa ollaan vähintään harmaalla vyöhykkeellä, Paastela sanoo.
Ja samaan aikaan kun maailman johtava valtio on törmännyt vakavasti yhteen militantin islamismin kanssa, joidenkin mielestä kyse on laajemmastakin konfliktista. Euroopassakaan ei ole nähty enää juuri muunlaista kuin ääri-islamilaista terrorismia. Madridissa maaliskuussa 2004 kuoli 191 ihmistä, Lontoossa heinäkuussa 2005 kuoli 52 ihmistä.
Terrorismin vastaisen sodan tähänastinen menestys voidaan todellakin kyseenalaistaa, paitsi ehkä siinä mielessä, että USA:n maaperä ei ole joutunut syyskuun 2001 jälkeen iskujen kohteeksi.
Erityisesti Irakin sota on rohkaissut eikä estänyt terroritoimintaa. "Paradoksaalisesti interventio Irakiin oli palvelus al-Qaidalle", Paastela sanoo.
Hän itse kuuluu niihin, joiden mielestä Yhdysvallat ei olisi hyökännyt maahan ilman WTC-iskuja ollenkaan. Sotilaallisia suunnitelmia tietysti oli, mutta kaksoistornien kaatuminen oli ratkaiseva seikka.
Henry Kissinger sanoi, ettei 1109:n jälkeen voitu enää ajatella, ettei hyökättäisi. Lisäksi Afganistan-operaation menestys jäi sillä tavalla vajaaksi, että Osama bin Ladenia ei saatu kiinni.
Amerikkalaiset myös perustelivat Irakin sotaa aluksi sillä, että Saddam Husseinilla olisi ollut yhteyksiä al-Qaidaan. Viime kuussa julki tulleen Pentagonin muistion mukaan ministeriön johto tehtaili tuolloin asiasta valheellisia tiedusteluraportteja.
Sotaa on nimitetty laajasti Yhdysvaltain ulkopolitiikan pahimmaksi katastrofiksi, ja esimerkiksi Irakin jälleenrakennusta tänään johtava amerikkalaisdiplomaatti arvosteli juuri miehityshallintoa ankarasti. Luultiin typerästi, että miehittäjä voisi hallita maata.
BBC julkisti tammikuun lopulla 25 maassa tehdyn kyselyn tulokset, jotka eivät yllättäneet enää ketään. Kolme neljästä vastaajasta ei hyväksy USA:n toimia Irakissa.
Terrorismin vastainen sota on syönyt maan imagoa erityisen pahasti islamilaisissa maissa, myös niissä joita on pidetty Yhdysvaltain ystävinä tai liittolaisina. Amerikkalaisvastaiset näkemykset ovat hyvin yleisiä, mikä koskee köyhien lisäksi yhä enemmän myös keskiluokkaa.
Jos Osama bin Laden on hengissä, hän luultavasti näkee tässä uskonnollista johdatusta. Ja amerikkalaisten vaikutusvallan heikentymisestä Lähi-idässä hän kiittelisi luultavasti vähän itseäänkin.