Kuuloviasta kärsivien vanhusten kotituki kangertelee kuntoutusohjaajapulan vuoksi. Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) audiologin Kyösti Laitakarin mukaan kuntoutusohjaajien työtaakka on paisunut viime vuosina niin suureksi, että he eivät enää entiseen malliin ehdi kotikäynneille arvioimaan kuulokojeen käyttäjän pärjäämistä arkielämässä.
"Pelkkä kuulokoje ei kaikille suinkaan riitä. Kuulovikaisella saattaa olla myös esimerkiksi näkö- tai liikuntavamma, jolloin hän tarvitsee kuulokojeen lisäksi kotiinsa muitakin apuvälineitä, esimerkiksi tärinän tai valojen varaan rakennettuja hälytysjärjestelmiä. Kokonaistilanne täytyy käydä selvittämässä vanhuksen luona", Laitakari perustelee kuntoutusohjaajan tärkeyttä.
Hänen mukaansa hoitotakuu on nopeuttanut oleellisesti kuulovikaisten pääsyä kuulokojeen sovitukseen, mutta koko hoitoketjuun se ei ole vielä ulottunut.
"Uusi pullonkaula on tullut kotikäynteihin. Esimerkiksi Oulun yliopistosairaalan hoitopiirin alueella on kotikäyntejä varten kaksi kuntoutusohjaajaa, kun tarve olisi saada ainakin toinen mokoma lisää. Hoitotakuu tavallaan koskee kuulovikaisen lähettämistä sairaalaan, ei sitä, että homma tulee hoidettua loppuun asti", Laitakari huomauttaa.
Hän uskoo, että kuntoutusohjaajista on pulaa kaikkialla Suomessa. Vanheneminen sekä apuvälinekuntoutuksen saatavuus olivat esillä valtakunnallisilla audiologian päivillä Oulussa perjantaina.
Suomalaisen väestötutkimusten mukaan joka kolmas 65-vuotiaista ja kaksi kolmasosaa 75-vuotiaista kärsii kuntoutusta kaipaavasta kuuloviasta. Joidenkin arvioiden mukaan kuulovikaisten määrä on vuonna 2030 jo 25 prosenttia väestöstä.
Laitakari kertoo, että iän myötä tuleva kuulovika johtuu pääasiassa sisäkorvan aisti- ja hermosolujen kulumisesta. Perimällä on kuulovian syntyyn suurin vaikutus, mutta merkitystä myös esimerkiksi melulla.
Kuulonhuollon tulevaisuuden haaste on Laitakarin mukaan siinä, että kuuloviat lisääntyvät "enemmän tai vähemmän räjähdysmäisesti". Lisäksi kuulon tärkeys kasvaa koko ajan.