Suomi on tällä hetkellä yksi maailman kärkimaita kuurojen sisäkorvaistuteleikkausten suhteellisessa lukumäärässä. Euroopassa uraauurtavinta työtä on kuitenkin tehty jo 1980-luvun lopulta asti Britanniassa, jossa Nottinghamissa sijaitseva The Ear Foundation -säätiö valmentaa ja kouluttaa niin sisäkorvaistutteen saaneita lapsia kuin heidän vanhempiaankin. Säätiö on myös tärkeä tiedonlähde kaikille alan ammattilaisille.
Säätiön toiminta alkoi vuonna 1989. Aluksi sen tehtävänä oli hankkia rahoitusta ensimmäisiä leikkauksia varten. "Rahoitimme Britannian kaksitoista ensimmäistä istuteleikkausta", kertoo säätiössä koko sen olemassaoloajan työskennellyt koulutuskoordinaattori Sue Archbold. Parin vuoden jälkeen National Health Service (NHS) otti rahoituksen tehtäväkseen, ja säätiön rooli muuttui ohjaus- ja resurssikeskuksenomaiseksi.
Hyvin pitkään asenneilmasto oli alalla varsin lääketiedepainotteinen: "Sairaaloissa ajateltiin, että kun lapsi saa istutteen, hän kuulee, ja se siitä", Archbold kertoo. Avainasemassa lapsen kuulon ja kuuntelutaidon kehityksessä ovat kuitenkin leikkauksen jälkeen muut kuin lääkärit. "Opettajat työskentelevät lasten kanssa vuosia", muistuttaa Archbold, joka on koulutukseltaan kuurojen opettaja. Myös koko perheen elämässä tapahtuu suuria muutoksia leikkauksen jälkeen. Sitä ei Archboldin mukaan sairaaloissa aina ole tajuttu.
Suurimman haasteen istuteleikkaus tuo luonnollisesti istutteen saaneelle itselleen. Kanssaihmiset luulevat, että hän kuulee yhtä hyvin kuin muutkin, vaikka tosiasiassa asia ei näin ole. "Istutteen saaneet tarvitsevat tukea omien, yksilöllisten tarpeidensa mukaan" Archbold kertoo. "Erityisesti lapsille on tärkeää tarjota mahdollisuus kysyä vaikeista asioista, joista he eivät vielä itse tiedä", hän tähdentää.
Vaikka NHS alkoikin rahoittaa leikkauksia 80-90 -lukujen taitteessa, The Ear Foundationin toimintaan ei julkista rahaa kuitenkaan tullut, vaan toiminta on jatkunut näihin päiviin asti yksityisellä rahoituksella. Rahaa saadaan yksityisiltä lahjoittajilta, istutteita valmistavilta yrityksiltä ja myös erilaisilta hyväntekeväisyysjärjestöiltä.
Nottinghamilaiset eivät kuitenkaan ole ainoa alan resursseja tarjoava yhteisö Britanniassa. "Kilpailu rahoista on kovaa, ja samalla rahasäkillä on muitakin", kertoo säätiön koulutustiimissä työskentelevä puheterapeutti Diana Harbor.
Erittäin merkittävä rooli on kuitenkin säätiön maksullisella palvelutoiminnalla: nottinghamilaiset kouluttavat paitsi Britanniassa myös muualla Euroopassa. Erityisen aktiivista on yhteistyö ruotsalaisten ja tanskalaisten kollegoiden kanssa.
Huhtikuussa Nottinghamissa järjestetyn, The Ear Foundationin isännöimän EURO-CIU -konferenssin teemana oli tänä vuonna sisäkorvaistuteleikkaukseen liittyvät pitkän aikavälin kysy-mykset.
Seitsemää maata edustaneet luennoitsijat esittelivät laajasti eri maiden tilanteita varsin kattavasti ja ristiriitaisiakin tunteita herättäen. Esimerkiksi Ruotsissa panostetaan eniten maailmassa lasten istuteleikkauksiin (100 % kuuroista lapsista leikataan), mutta kuitenkin Ruotsin sisäkorvaistutelasten järjestön puheenjohtaja Anna-Charlotte Gyllenram kritisoi voimakkaasti leikattujen lasten koulutuksen ja kuntoutuksen nykyistä tilaa kotimaassaan.