Kaupunginvaltuutetut päättivät rakentaa Kastellin suurkoulun, vaikka oululaisista kolme neljäsosaa oli Kalevan Suomen Gallupilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan sitä vastaan. Eivätkö päätöksentekijät kuuntele kaupunkilaisia yhtään?
Yksittäisen kaupunkilaisen ponnisteluilla voi olla joissain tapauksissa suurikin merkitys. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (sd.) pitää osoituksena siitä huhtikuussa luovutettua 750 nimen adressia mielenterveystyön puolesta.
"Jo lokakuussa aloittivat uudet työntekijät ja huhtikuussa on tulossa terveyskeskuksiin psykiatrisia sairaanhoitajia. Adressilla oli varmasti suuri merkitys asioiden nopealle etenemiselle", Pohjola uskoo.
Kyselytunti kaupunkilaisille
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kyösti Oikarinen (kesk.) kaipaa enemmänkin kaupunkilaisten yhteydenottoja. "Ne jotka tuntevat, laittavat viestejä, mutta ei minulle tule isoja määriä viestejä", Oikarinen sanoo.
Oikarinen ehdottaa valtuuston kyselytuntia kaupunkilaisille. "Idea on muhimassa. Siellä voisi käsitellä asioita teema teemalta, jotta kaupunkilaiset ymmärtäisivät asioita oikein."
Oikarista harmittaa, että vaikka asioista tiedotetaan tiedottamasta päästyäkin, tieto ei kulje kaupunkilaisille asti. Käsitysten muuttaminen on hankalaa. "Esimerkiksi Kallioparkissa tiedotuksessa on epäonnistuttu."
Joskus päätöksiä perutaankin kansalaismielipiteen perusteella. Esimerkiksi tekninen keskus perui Qstockin siirtämisen pois Kuusisaaresta. Myös Oulun Energian yhtiöittäminen kuivui muutamia vuosia sitten. Hanketta vastustettiin muun muassa noin 5 000 nimen adressilla.
Mielenosoittamisen paikka muualla
Mielenosoituksia on Oulussa tänä vuonna ilmoitettu poliisille yhdeksän kappaletta. Vain yksi, suurkoulua vastustava, on järjestetty kaupungintalon edustalla.
Osa mielenosoituksiksi ilmoitetuista tapahtumista on ollut muita kokoontumisia, kuten jääkiekon SM-liigan aloituskulkue. Ympäristöpolitiikan tutkija Leo Stranius Tampereen yliopistosta pitää lukua todella pienenä.
"Tekisi mieli tulkita niin, että vaikuttaminen on siirtynyt muualle, kuten verkkoon ja perinteinen kadulla mielenosoittaminen olisi jo ´so last season´, vanhanaikaista", Stranius arvioi.
Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan Eliisa Alatalon käsitys vahvistaa Straniuksen mietteet.
"Rotuaari on kaukana opiskelijoiden kampuksista. Ei vaikuttaminen ole riippuvainen paikasta", Alatalo muistuttaa esimerkiksi internetin mahdollisuuksista.
Päätöksenteossa on vielä yksi harppaus tekemättä, vaikka nykyään ihmisiä jo kannustetaankin osallistumaan.
"Pelkkä kahvipullittelu ei riitä. Eivät ihmiset halua osallistua sen takia, että se tekisi päätöksenteosta hyväksyttävää, vaan sen takia, että osallistuminen vaikuttaisi päätöksentekoon", Stranius muistuttaa.
Osallistumisen vaikuttavuutta päätöksentekoon on vaikea mitata. Yhtenä mittarina voisi pitää YK:n verkkovaikuttamisvertailua. Suomi sijoittui vertailussa sijalle 45 Hondurasin ja Mongolian tasolle.
Tutkijan ratkaisu vaikuttavuusvajeeseen on hallinnon muuttuminen oppivaksi, verkostoituneeksi ja puntaroivaksi.
Tällainen hallinto pystyisi myös arvioimaan paremmin suhtautumistaan aktiivisuuden kasaantumiseen.
"On aito ongelma, että vain osa on aktiivisia ja suuri porukka katsoo mieluummin televisiota."
