München
Matti Yrjölä pyytää kynää lainaksi. Paremman paperin puutteessa hän piirtää kaksi laskevaa ja nousevaa viivaa müncheniläisen pystybaarin paperiselle pöytäliinalle.
Satunaiselle kulkijalle käppyrät pöytäliinassa ovat pelkkää tuherrusta. Yrjölälle ne ovat enemmän. Noissa viivoissa piilee salaisuus suomalaisen kuulantyönnön menestykseen.
"Ratkaiseva paikka on tässä", Yrjölä tökkää kohtaa, jossa käyrä lähtee jyrkkään nousuun.
"Mitä aikaisemmin kuulan kiihtyvyys alkaa, sitä parempi."
Kuulan lajivalmentaja Yrjölä lisää käyrien mausteeksi lukuja: 2 metriä sekunnissa, 3 m/s, 13 m/s... Mies heittää soppaan vielä jalkojen kontaktiaikoja, keskivartalon kulmia, lähtönopeuksia ja lähtökulmia.
Kuulantyönnön pyörähdystyylin lyhyt oppimäärä viidessä minuutissa alkaa maallikkoa pyörryttää.
"Nämä ovat tosiasioita. Tieteellisesti tutkittuja juttuja", Yrjölä sanoo.
"Näitä numeroita jätkät uskovat. Valmennus ei perustu pelkkään perstuntumaan."
Yrjölä on joskus sanonut, että kuulantyöntö on jumalattoman yksinkertainen laji. Mutta se ei pidä paikkaansa. Kuula ei lennä pelkillä komeilla raameilla ja julmilla penkkipunnerrustuloksilla. Niitäkin tarvitaan, mutta vain rakennusalustaksi mahtikaarille.
Matti Yrjölä on ollut Suomen kuulamiesten lajivalmentajana kohta 20 vuotta, vuodesta 1983. Aina elämä sementtiringin ympärillä ei ole ollut pelkkää juhlaa.
1990-luvun alussa suomalainen työntäjä ei tahtonut saada kuulaa 20 metrin viivan paremmalle puolelle. Vuosikymmenen puolivälissä kolme työntäjää (Janne Ronkainen -91, Petri Torniainen -96 ja Markus Koistinen -96) kärysivät dopingista.
Siemenet kuulan nousulle kylvettiin kuitenkin juuri 1990-luvun alkupuoliskolla. Yrjölä kävi Ranskassa valmentajaseminaarissa kuuntelemassa John Godinan valmentajaa ja opiskelemassa pyörähdystyylin saloja. Syntyi ensimmäinen valmennuskirja.
Pyörähdystyylin pioneerityön Suomessa teki Kemin kaksikko Mika Halvari - Janne Palokangas. Todellinen buumi alkoi, kun Halvari kiskaisi vuoden 1995 MM-kisoista hopeaa.
"Sen merkitys oli monellakin tapaa suuri", Yrjölä sanoo.
Kuula alkoi kiinnostaa paitsi suomalaisia penkkiurheilijoita ja nuoria urheilijoita niin myös olympiakomiteaa. Hopeahuumassa Yrjölä sai läpi ajatuksensa perusteellisesta kuulatutkimuksesta.
Olympiakomitean rahoittama ja KIHU:n (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus) toteuttama viisivuotinen (1995-2000) tutkimus poiki muun muassa ne käyrät, jotka Yrjölä piirsi pöytäliinaan. Matti Yrjölä on vaatimaton mies. Hän ei nosta itseään korokkeelle, vaikka ilman Yrjölää suomalaiset toden näköisesti pöllyyttelisivät edelleen hiekkaa 20 metrin heikommalla puolella.
Lajivalmentajan tehtävänä tutkimusprojektissa on ollut tulkita numerot, kääntää tieteellinen teksti ymmärrettävään muotoon ja suodattaa valtavasta informaatiomassasta oleellisin tieto.
"Väitän, että tällä hetkellä me tiedämme kuulantyönnöstä enemmän kuin muut", Yrjölä summaa. Samanlaisia perusteellisia tutkimuksia on tehty muissakin lajeissa. Perinteisen suomalaislajin keihäänheiton tieteellistäminen ei ole saanut varauksetonta vastaanottoa. Osa laji-ihmisistä pitää touhua nippelipuuhasteluna ja näpertelynä. Yrjölä sanoo, että kuulassa asiat ovat toisin.
"Meidän lajiin ei ole muodostunut kuppikuntia. Kuulaporukassa me puhallamme kaikki yhteen hiileen. Jokainen ymmärtää, että vain tosiasiat tunnustamalla voi kehittyä."
Yrjölä puhuu mielellään suomalaisesta linjasta. Sen keskeisin piirre on yhdessä tekeminen. Kuulamiehet leireilevät harjoituskaudella vähintään kerran kuukaudessa.
"Kaksi silmäparia näkee enemmän kuin yksi, ja pieni kilpailu tekee aina terää - potkii persuuksille", Yrjölä listaa.
"Me funtsitaan tätä kuulahommaa yhdessä. Ollaan uteliaita siitä, miten kuulantyöntöä voisi vielä kehittää. Tuskin tämä laji vielä ihan valmis on."
Valmentaja nukkuu yönsä rauhassa
Tiedon ja taidon lisäksi suomalainen kuulantyöntö on noussut tuurilla. Nykyinen edustuskaarti on kasvatettu lahjakkaista junioreista, oman ikäluokkansa menestyjistä.
"On ollut onni, että meillä on ollut hyviä tyyppejä. Ehkä tämä on laji, joka sopii suomalaiseen miehen malliin", Yrjölä sanoo.
Hyväksi kuulantyöntäjäksi ei tulla hetkessä. Kuulamiehen paras ikä on 25 ja 30 välissä. Nykyinen edustusmiehistö on siis edelleen kehityskykyisessä iässä.
"Esimerkiksi Connyllä (Karlsson) on fysiikan puolella vielä paljon parantamisen varaa."
Yrjölä voi nukkua yönsä rauhassa, sillä tulevaisuus näyttää varsin hyvältä. Kotimainen kymmenen parhaan keskiarvo killuu jo kolmatta kesää yli 20 metrin lukemissa (20.06). Tasoa on, kärki on terävä ja kärjen takana nuoret nousevat kohinalla.
"Ja Mika (Halvari) on toivottavasti vielä monta vuotta nuoremmille työntäjille piikkinä lihassa. Mika on yhä erittäin lahjakas työntäjä", Yrjölä lisää.
Valmentajan unia eivät häiritse edes painajaiset dopingkäryistä.
"Sitä varaa ei ole. Dopingista on jankutettu leireillä todella paljon, ja testirumba on sen verran kovaa, ettei äijillä olisi edes mitään mahdollisuuksia käyttää aineita. Tästä asiasta olen sataprosenttisen varma."
Kuulantyönnön karsinta tänään kello 11.10 ja loppukilpailu kello 21.20. Suomea kisassa edustavat Arsi Harju, Ville Tiisanoja ja Conny Karlsson. Kuulan karsintaraja on 20,20.
