Mökkipeli vai vakavasti otettava kilpailulaji?
Kyseessä on ikuisuuskysymys, johon vastauksen etsiminen olisi vaikeaa - ehkäpä myös turhaa. Pelattiinpa petankkia mökillä tai SM-kisoissa, pelin tarkoituksena on tuottaa onnistumisen elämyksiä sen harrastajille.
Onnistumisten ohessa yksi tärkeimmistä tekijöistä on yhdessä olo. Välkkylän kentälle kerääntyneet pelaajat käyvät kättelemässä ja esittelemässä itsensä tuntemattomille. Kisassa pelaajat yrittävät toki tosissaan, mutta arvoa osataan antaa myös vastustajan suorituksille.
"Tärkeintä tässä on se, että tämä on sosiaalinen tapahtuma. Ja yksi harvoista lajeista, joita voi harrastaa oluttuoppi kädessä", paikalle saapunut Jukka-Pekka Strand arvioi, ja lähtee heittämään omalla vuorollaan - tosin ilman oluttuoppia.
Strand on entinen oululainen, joka valmistui keväällä kansainvälisten suhteiden maisteriksi Columbian yliopistosta New Yorkissa. Kesälomallaan hän tuli Ouluun ja päätyi vanhan harrastuksensa pariin kavereidensa kanssa.
"Ei näkynyt hirveästi Central Parkissa petankin pelaajia", Strand hymyilee.
Strand harrasti petankkia nuorempana enemmänkin, mistä osoituksena hän voitti vuonna 1997 junioreiden SM-kultaa kolmen hengen joukkueina pelattavassa trippelissä. Taitolajit ovat kuitenkin sellaisia, että niissä saavutetut opit eivät helposti häviä.
"Vaikka olisi ollut pari vuotta pelaamatta, ei kestä kuin puoli tuntia, kun saa vanhan tatsin takaisin."
Yksilöt joukkueena
Petankkia pelataan joko yhden, kahden tai kolmen hengen joukkueilla, ja vastakkain on kerrallaan kaksi joukkuetta. Välkkylän hiekalla Strandin parina pelaa Veli-Matti Laakso, jonka vakiopari ei tällä kertaa saapunut paikalle.
"Yleensä valitsemme itse parit, mutta kerran kuukaudessa pelataan arvotuilla pareilla", Laakso kertoo.
"Tämä on joukkuepeliä siinä suhteessa, että molemmilta vaaditaan onnistumista. Mutta yksin siellä ringissä kuitenkin ollaan", Laakso viittaa hiekkaan piirrettävään ympyrään, jonka sisältä heiton on lähdettävä.
Tällä kertaa parien valinta osui kaksikolla kohdalleen, sillä tuloksena on kilpailun voitto. Finaalissa kaatuvat Veli-Pekka Tolonen ja Lauri Lantto luvuin 13-3.
"Kyllä he pyristelivät ja yrittivät parhaansa, mutta eivät voineet mitään", Strand piikittelee kakkoseksi jääneitä vanhoja pelikavereitaan.
Mölkky syönyt suosiota
Välkkylän viikoittaisen kisan, Clementine Cupin, takaa löytyy Oulun seudun ainoa petankkiseura Boulistit ry. Puheenjohtaja Seija Tikan mukaan seurassa on ollut parhaimmillaan kuutisenkymmentä jäsentä. Tällä hetkellä heitä on noin 25, mutta muutaman vuoden takainen aallonpohja on jo ohitettu.
Tikka arvelee, että petankin pelaamisen suosiota on syönyt ihmisten kiinnostus mölkky-peliin, jossa kaadetaan puisella mölkyllä puisia keiloja. Petankista poiketen mölkky on perussuomalainen peli, joka muistuttaa vuosisatoja vanhaa karjalaisten kyykkää.
"Curling on puolestaan sellainen sukulaislaji, jonka suosio on heijastunut positiivisesti. Kumpikin ovat rauhallisia lajeja, ja jos jaksaa katsoa curlingia, jaksaa kiinnostua myös petankista", Tikka kertoo.
Tikan mukaan petankin vahvuuksia ovat halpuuden ja helppouden ohella myös se, että naiset ja miehet voivat pelata samassa sarjassa.
"Useimmat sanovat, että pelkkä katsominen ei vielä innosta kokeilemaan lajia, mutta sitten kun kokeilee ensimmäisen kerran itse, se on se ratkaiseva tekijä."