Oulun Sanginjoella, Isolla Polvikankaalla on vieraillut tänä talvena lintuharrastajia tavanomaista ahkerammin. Houkutuksena on kuukkeliperhe, joka asettui seudulle viime syksynä. Ja mikäpä on asustellessa, kun kuukkelien ystävät ovat järjestäneet paikalle ruokinnan. Kauan ei ruokintapisteellä tarvitse odotella, kuukkeleilta kestää 14 minuuttia ehtiä paikalle tarkastamaan kuka on liikkeellä ja mitä on tarjolla.
"Rasvaa ja leipää", kertoo kuukkeliruokinnan perustanut lintuharrastaja Esa Aalto ruokalistan sisällön. Kuukkeli on ahkera varastoija etenkin syksyisin, mutta keskitalvella herkkupalojen kätkeminen on jo hieman pois muodista. Alun ujostelun jälkeen linnut alkavat kuitenkin repiä palasia Aallon tuomasta leivästä.
"Siinä on pariskunta ja yksi viime kesän poikanen", selittää Aalto. Kuukkeleiden elämässä on tavallista, että syksyn tullen yksi poikasista jää vanhempiensa seuraksi.
Kuukkelien asuttama metsä Sanginjoella ei ole laaja. "Noin neliökilometrin laajuinen yhtenäinen kuusikko", Aalto kuvaa. Se on riittävä yhdelle talviparvelle, mutta muita kuukkelille sopivia metsiköitä ei Sanginjoelta Aallon mukaan juuri löydy.
Alue on hakkuiden pirstomaa ja siellä täällä sijaitsevat kuusikot ovat liian pieniä. Kuukkeli vaatii sopivan tiheän ja suojaisan metsän. "Isokankaalla olisi laajempi männikkö, mutta männikkö ei kuukkelille täällä kelpaa", Aalto kertoo.
Suomen kuukkelikannan arvioidaan huvenneen kolmasosaan 1940-luvulta 1970-luvulle. Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulla kuukkeli on nykyään harvinaisuus.
Sanginjoen kuukkelitkin olisivat Oulun ainoita, jos kuntaliitosta Ylikiimingin kanssa ei olisi vuodenvaihteessa tehty. Ylikiimingistä on tiedossa kuukkelihavaintoja muutamalta paikalta viimeisen parin vuoden ajalta.
Aalto arvelee kuukkelien yrittävän pesimistä Sanginjoella kevään tullen. Jälkikasvun tulevaisuus kuitenkin huolettaa. "Vaikka pesintä onnistuisi, niin mistä poikaset löytävät uuden reviirin tai puolison", hän pohtii.
Etelä-Suomen harvan kuukkelikannan alueella on havaittu sukusiitoksen olevan melko yleistä. Nuori kuukkeli ei yleensä siirry pitkiä matkoja syntymäpaikaltaan tulevalle pesimisreviirilleen, joten yhden alueen kuukkelit ovatkin usein sukua keskenään.
Sukusiitoksen uhka on mahdollinen myös Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa, sillä runsaammin kuukkeleita on vasta kaukana idässä Pudasjärven suunnalla.
Sanginjoen metsistä kehittyisi Aallon mukaan ajan mittaan kelpo kuukkelimetsiä, jos niitä ei harvennettaisi ja hakattaisi. "Jos kuukkeli saisi äänestää, se äänestäisi Sanginjoelle kansallispuiston", Aalto uskoo.
Muita vanhojen metsien lajeja Sanginjoella jo olisikin kuukkelin seuraksi.
"Metso, palokärki, pohjantikka", Aalto luettelee. "Ja näädän jäljet täällä näkee myös."