Ahaa, olette lähdössä lomalle. Minne aiotte?
"Noo, tuota ihan Kanarialle vaan."
"Heh, sinne syömään lihapullia ja laulamaan karaokea? Vaan onhan siellä lämmintä, heh heh."
"Oikeastaan olimme lähdössä vähän kauemmas sellaiselle eksoottiselle saarelle, mutta sitten ajattelimme, että samahan tuo missä sitä makaa. Ja sitä paitsi sinne pääsee suoraan Oulusta ja saatiin tuo äkkilähtö ja vaimokin sai sopivasti järjestettyä loman ja ajattelimme tosiaan, että kunhan vain jonnekin lämpimään... (Selitys jatkuu ja jatkuu)."
Kuulostaako tutulta? Kanarian saaret ovat säilyttäneet asemansa suomalaisten suosituimpana rantalomakohteena kohta 50 vuoden ajan. Ja silti, tai juuri sen vuoksi, sinne matkustaminen on vähän noloa.
Mikä seuramatkailussa hävettää? Mieleen tulee muisto ala-asteelta, kun luokkatoveri oli käynyt vanhempiensa kanssa Kanarialla ja palasi koulun penkille ruskettuneena päällään uusi paita, jossa komeili klassisia muotilogoja neonväreissä. Silloin häntä kadehdittiin.
Nykyään trendikäs ja itsetietoinen matkustaja haluaa erikoiseen paikkaan, jossa ei näe muita suomalaisia eikä kuule ravintoloiden sisäänheittäjien "terve terve, huva ruoka taalla" -kutsuhuutoja. On hienompaa lähteä reppumatkalle Katmanduun tai löhölomalle Dominikaaniseen tasavaltaan. Thaimaa ja Intiakin on jo menetetty Kanaria-ilmiölle. Sille, että siellä käy muitakin.
Mutta onko Kanaria edelleen se sama suomisian örveltämispaikka kuin ennen?
Tutustutaanpas.
Suora lento Oulusta Gran Canarialle kestää kuusi tuntia. Matkoja tehdään kaksi joka viikko ja niiden hinnat pyörivät 700 euron paremmalla puolella.
Tunnelma Oulunsalon lentokentällä on rauhallinen, konetta odotellaan kuin bussia. Ravintolassa siemaillaan kahvia tai olutta. Muutama liikemies ottaa konjakin. Kukaan ei hoilota hawaijilaispaita päällään.
"Nyt meni Makella överiksi", miesseurue kannattelee sammunutta ystäväänsä. Yksi perinteinen matkustaja sentään löytyy. Häneltä jää tämä aurinkoloma nyt väliin.
"Örveltäminen ei ole likimainkaan samanlaista kuin joskus muinoin. Gran Canarialla käy paljon lapsiperheitä ja pariskuntia. Matkan suosiot perustuvat lyhyisiin lentomatkoihin ja ilmastoon, jota ei Suomessa pääse tuntemaan", Tjäreborgin tiedotuspäällikkö Arja Bucilowski mainostaa.
Todelta kuulostaa, sillä lennollakaan ei örvelletä. Kapteenikaan ei saa aplodeja koneen tehtyä onnistuneen laskun Las Palmasin lentokentälle. Olisihan se vähän vanhanaikaista.
Matkatoimistojen pirteää tekohymyä naamallaan pitävät ruskettuneet oppaat seisovat rivissä kentällä ja opastavat matkustajat busseihinsa. Taas nolottaa. Oppaiden ohi täytyy kävellä nopeasti. Osaan kyllä itsekin. En tule kysymään, voiko hotellissa juoda vesijohtovettä. Olenhan cool maailmaa nähnyt ihminen, joka on vain sattumalta eksynyt seuramatkaporukkaan.
Ja muut suomalaiset. Niitä täytyy välttää. Perillä tuntuu todelliselta loukkaukselta, kun katukauppias tervehtii kaukaa: "Terve terve". Mitä, en kai näytä suomalaiselta? Eihän minulla ole vyölaukkua eikä mikahäkkispaitaa. Mutta jostain se sen tiesi. Kävelytyylistäkö? Täytyy opetella kävelemään rennommin, kuin olisi aina chillaillut sandaaleissa eikä käyttänyt lapikkaita ja kumisaappaita.
Puheet suomalaisten juomatavoista ovat klassisia, mutta Kanarialla näen viikon aikana vähemmän umpijurrisia kuin tavallisena arki-iltana Rotuaarilla. Tai sitten kohteemme on väärä, Puerto Rico, suuri hotellikylä kanjonin reunustamilla vuorenrinteillä. Kanarian aurinkovarmin paikka, jossa vuoret hajottavat pilvet ja rusketus on taattua.
"Inglesissä ne pirskeet on. Siellä on se ryysy-
ranta ja Irwin-baari", tietää suomalainen rakennusmies kertoa uima-altaalla. Japeksi esittäytyvä, punaiseksi kärähtänyt muhoslainen on toista kertaa Puerto Ricossa. Muita kanariankäyntejä hän ei edes jaksa laskea.
"Täällä on lämmintä ja kunnon ruoka-annokset", hän kehuu.
Aila ja Rauni nauttivat juomiaan altaalla.
"Oi, tää on ihana paikka", he perustelevat matkakohteen valintaansa.
Auringonotto on reissun tärkeimpiä asioita. Aurinkoa he palvovat mieluiten hotellin altailla, kuten suurin osa muistakin turisteista. Puerto Rico onkin eräänlainen iso kylpyläkaupunki, jonne ihmiset ovat tulleet hemmottelemaan itseään. Kohteessa on myös iso uimaranta, joka loistaa tyhjyyttään.
"Se hiekka on niin inhottavaa, kun sitä menee joka paikkaan", Rauni perustelee.
"Ja jos lomalta palaa kalkkilaivan kapteenina, on se epäonnistunut", jääliläiset kikattavat.
Puerto Ricon kanjonin pohjalla sijaitsee ostoskatu, jossa on vieri vieressä ravintoloita ja turistikrääsää myyviä pikkukauppoja. Paikka henkii menneiden vuosikymmenten tuntua haalistuneine mainoskyltteineen. Löytyisikö täältä niitä sekoilevia suomalaisia?
Mutta suomisikaa ei löydy. Paikalla on suuret määrät ruotsalaisia ja brittejä, joista jälkimmäiset vievät örveltäjätittelin. Neidit ovat tällänneet itsensä korkokenkiin, pikkuhamosiin ja toppeihin. Pojankolleilla on hihattomat paidat, jotta hennatatuoinnit pääsevät oikeuksiinsa. Kaikki ovat ruskettuneita ja kauniita, tietenkin.
Diskoissa eletään mennyttä aikaa. Musiikki on 1990-luvun europoppia, johon on pahimmillaan sotkettu espanjalaista räpäytystä. Täältä luulisi ajan hermolla olevalle dj:lle löytyvän tilausta. Vai olisiko sittenkään? Ehkä eurohumppa kuuluu Kanarian "ruotsinlaivatunnelmaan".
Entä se Irwininkin kaipaama Las Palmas?
"Las Palmas on kirjaimellisesti pessyt kasvonsa", Bucilowski Tjäreborgilta vakuuttaa.
Kai se totta on. Kaupunki on kuin mikä tahansa vajaan 400 000 asukkaan kaupunki muotivaateliikkeineen ja mäkkäreineen. Kadut ovat siistejä ja poliiseja partioi lähes joka nurkalla. Kadulla näkee yllättävän vähän turisteja ja hinnat ovat halvempia kuin Puerto Ricossa.
Yksi hotellikylästä saaren pääkaupunkiin saapunut oululaisturisti kiteyttää näkemänsä: "Tämähän on ihan kuin Oulu, kävelykatu ja sitten tuo ranta." Hän haluaa palata mahdollisimman nopeasti takaisin hotellikylän luksuselämään.
Paikallisella patiolla on suomalaisia. Yksi "Kiitos Suomen Sotaveteraanit" -paitainen mieshenkilö ärhentelee tarjoilijan hidasta liikkumista.
"Näille täytyy ärjäistä, ei ne muuten tuo laskua", hän opastaa. Ja taas hävettää.
Mutta mies on poikkeus. Ja toisaalta mitä pahaa vyölaukussa on? Sehän on tosi kätevä. Ja karaoke on muuten ihan älyttömän hauskaa.