alberto.claramunt@kaleva.fi
Ydinvoiman lisärakentaminen herätti voimakkaita tunteita 1990-luvun alussa. Ydinvoimaa vastustavat järjestäytyivät kansanliikkeiksi. Joka puolueessa oli kokoomusta lukuun ottamatta merkittävä joukko ydinvoiman vastustajia, vihreät tietenkin yhdessä rintamassa. Palstatilaa tuli suuret määrät niin ydinvoimaa vastustaville itkijänaisille kuin sitä lobanneille miehen köriläille metallin Matti Putkosesta alkaen.
Sittemmin hiilet ovat mustuneet. Asian käsittely tuntuu olevan yhtä virkamiesmäistä kuin pääministeri Matti Vanhasen johtamistapa valtioneuvostossa. Vanhanen muuten nousi tunnetuksi juuri ydinvoiman lupakäsittelyssä 1990-luvun alussa. Viides ydinvoimala kaatui hänen esittämäänsä ponteen eduskunnassa
Ydinvoimaa vastustavaa kansalaisaktivismia esiintyy toki edelleen kunnissa, mutta nekin tuntuvat vastustuksen sijaan taistelevan siitä, kuka reaktorin tontilleen saa. Kunnan verotulojen perään katsovat tirehtöörit tietävät, millaisen talousbuumin miljardihanke maakuntaan tuo. Suomalainen tai ranskalainen atomi-insinööri on ostovoimainen henkilö, josta kannattaa kilpailla.
Ydinvoima on kuitenkin paljon muutakin kuin taloudellinen kysymys. Jo 1980-luvulta alkaen ympäristöarvot ovat olleet suurelle yleisölle rahaan verrattavissa oleva peruste kannattaa tai vastustaa ydinvoimaa. Aluksi niskan päällä oli argumentti, että ydinvoima ei ole ekologisesti kestävä tapa tuottaa energiaa ja siihen liittyy merkittävä onnettomuusriski.
Sitten tuli kasvihuoneilmiö, joka jalostui ilmastonmuutokseksi. Ilmiö teki yhtäkkiä ydinvoimasta ympäristöystävällisen. Jotta ilmaston lämpenemistä voidaan ehkäistä, tarvitaan hiilidioksidivapaata energiantuotantomuotoa eli ydinvoimaa. Jopa Greenpeacen entinen johtaja Patrick Moore vakuuttui siitä, että ydinvoimaa tarvitaan ilmatonmuutoksen estämiseksi. Hän kehotti vihreää liikettä tarkistamaan ydinvoimakielteisen kantansa.
Suomessa vihreät lähtivät vielä Paavo Lipposen sateenkaarihallituksesta sen myönteisen ydinvoimakannan takia. Nyt puolue ei uhraa hallitustaivaltaan ydinvoiman takia. Ydinvoiman vastustaminen ei ole vihreille enää ykkösasia. Yhtä innottomasti kun Vanhanen luultavasti tukee, vihreät vastustavat kuudetta reaktoria.
Ydinvoimalobbareilla tuntuukin olevan kaikki valttikortit käsissään. Paitsi raha ja ilmastonmuutos, ydinsähkön puolesta puhuu energiaomavaraisuus. Tämä argumentti saa polttoainetta kansainvälispoliittisesta tilanteesta. Eri maiden nokkimisjärjestys muotoutuu osittain energiavarojen perusteella. Mitä enemmän Venäjä uhittelee lähinaapureitaan energiahanojen sulkemisella, sitä suurempi osa kansalaisista haluaa Suomen tuottavan sähkönsä itse - vaikka se sitten vaatisi kuudennen ja mahdollisesti seitsemännenkin reaktorin rakentamisen. Aika moni etelän kerrostalohuoneisto lämpiää Venäjän kaasulla.
Onko kansa siis antanut jo lopullisen synninpäästön poliitikoille päättää ainakin yhdestä uudesta reaktorista? Asia ei näytä olevan ihan näin yksinkertainen. Ylen tuore kysely osoitti kansan enemmistön vastustavan uutta ydinvoimalaa. Vastustus oli jopa suurempaa, kuin mihin aivan viime vuosina on totuttu. Aiemmin ydinvoiman vastustajiin lukeutunut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen rohkeni uhmata kansalaismielipidettä toteamalla, että vastustus perustuu puutteellisiin tietoihin.
Näyttääkin siltä, että teollisuus saa luvan kuudennelle reaktorille vuonna 2010. Vasta seitsemännestä syntyy kunnon keskustelu.