Kuu va­lai­see öistä la­tu­ret­keä merellä

"Ensimmäiseksi kannattaa huomioida oma kunto", neuvoo Kuutamohiihdon muutaman kerran sivakoinut liminkalainen Erkki Haverinen.

"Ensimmäiseksi kannattaa huomioida oma kunto", neuvoo Kuutamohiihdon muutaman kerran sivakoinut liminkalainen Erkki Haverinen.

Kuutamohiihto hiihdetään tänään lauantaina Oulun eteläisellä merialueella yhdettätoista kertaa. Viime vuonna öiselle laturetkelle osallistui tuhatkunta hiihtäjää ja olosuhteet olivat kuutamoa myöten kohdallaan. "Mutta kylmä tuuli voi yllättää ellei ole tuulenpitävät vaatteet. Kokemuksesta tiedän, että kerrospukeutuminen kannattaa", Erkki Haverinen jatkaa.

Hän vinkkaa, että jos haluaa hiihtää helpoimman kautta voi toki kuljetuttaa itsensä toiseen päähän latua ja hiihtää myötätuuleen.

"Hiihto on tarkoitettu kaikille ja huoltopisteitä löytyy. Siksi matkaan on turvallista lähteä", Haverinen houkuttelee.

Limingan kunnan vapaa-aikasihteeri Tellervo Kalaoja muistelee, ettei Kuutamohiihtoa ole koskaan peruttu, siirretty kylläkin. Esimerkiksi vuonna 2002 vesi nousi jäälle ja hiihto siirtyi maaliskuun alkupäiviin.

"Kyllä minulla silloin kännykkä soi reippaasti. Siirtoruljanssi oli aikamoinen, mutta kyllä ihmiset yleensä hoksivat katsoa millainen ilma on."

Myös yli viidentoista asteen pakkanen tai kova lumipyry siirtävät tapahtumaa.

"Ihanteellinen keli olisi kirkas ja pakkasasteita viisi", sanoo Kalaoja.

Tellervo Kalaojan mielestä kuutamolle omistetussa hiihdossa on parasta kiireettömyys ja sen mukanaan tuoma mukava meininki.

Lyhdyin valaistua latua on kaikkiaan noin viisikymmentä kilometriä. Latujen tekemisestä vastaavat pääosin kunnat, mutta osa pätkistä tehdään talkoillen.

Hiihtämään voi lähteä Lumijoelta Varjakan satamasta, Oulunsalosta Umpimähkän leirikeskuksesta, Riutusta, Varjakan Kartanosta, Oysin Peuhun rannasta ja Koivukarin Veteraanimajalta sekä Liminganlahden Luontokeskukselta Virkkulasta.

Oululaiset pääsevät hiihtämään Oritkarista Vähälän rekkaterminaalin luota, josta on yhdyslatu Varjakan Kartanoon.

Tellervo Kalaoja kertoo, että alkuillasta retkellä on yleensä mukana paljon perheitä. Myöhemmin liikkeellä ovat työyhteisöjen mies- tai naisporukat. Kaukaisimmat sivakoijat tulevat eteläisestä Suomesta.

"Heidän määränsä riippuu siitä, milloin hiihto järjestetään. Jos ajankohta sattuu hiihtolomaviikoille, näkyy lomalaisia enemmänkin. Tänä vuonna ollaan liikkeellä aikaisemmin kuin koskaan."

Nuotiopaikkoja on lähtöpisteissä ja ladun varrella. Tulen ääressä voi lämmitellä ja nauttia omia eväitä. Retkellä on myös mahdollisuus ostaa kuumaa juotavaa lämmikkeeksi ja makkaraa palan painikkeeksi eri järjestöjen ja seurojen kojuista.

Liminganlahden Luontokeskuksessa, Varjakan Kartanossa ja Lumijoen Varjakassa on lisäksi saunomismahdollisuus.

Tellervo Kalaoja toteaa, että huollosta huolimatta omaakin juotavaa kannattaa ottaa matkaan mukaan. Varteenotettava hoksautus on seuraavakin.

"Pieni reppu on myös hyvä, jos tarvitsee lisätä tai vähentää vaatetta. Jäällä voi käydä yllättävänkin kova viima, mutta toisaalta vaatetta voi olla liikaakin."

Hiihdon järjestelyissä on mukana useampi taho: Lumijoen Varjakan kyläyhdistys, Rantakylän ja Virkkulan kyläyhdistys, Liminganlahden Luontokeskus, Varjakan kartano, Oulunsalon Pallo ry, Oulunsalon Vasaman lentopallojunnut, LC- Oulunsalo sekä Oulun kaupungin, Limingan, Oulunsalon, Kempeleen ja Lumijoen kuntien liikuntatoimet.

Mukana on myös Oulunsalon seurakunta, joka on hiihdon aikana yleensä kartuttanut yhteisvastuukeräystä. "Porukka on muotoutunut tämmöiseksi vuosien varrella. Olemme sopineet, että kunnat voivat ottaa järjestäjiä mukaan niin paljon kuin tarvetta tuntuu olevan", toteaa Kalaoja järjestelyistä. Jos energiaa riittää, on hiihtämisen lisäksi luvassa myös monotanssit Varjakan kartanossa. Viime vuonna tanssittiin haitarin säestyksellä.

Ilmoita asiavirheestä