arja.mikkola@kaleva.fi
Naapurikin ilmoittaa jo piakkoin käväisseensä juuri Kuussa. Näin tuntuu uskovan Space Adventuresin perustaja ja johtaja Eric C. Anderson, joka vilahti äskettäin Helsingissä markkinoimassa avaruusmatkoja kaikille.
Anderson on "avannut avaruutta" yksityisille harrastajille jo vuosikymmenen verran. Hän on rahdannut ensimmäiset kuusi avaruusturistia painovoimattomaan tilaan. Joukossa on nainenkin, joka ensimmäisenä bloggasi taivaalta 35 miljoonalle lukijalle. Nyt firma siis kutkuttaa itsekunkin kilpailuviettiä ja etsii oman konsultin voimin ensimmäistä suomalaista avaruusmatkailijaa.
Ensin huonot uutiset. Pariviikkoisen pakettireissun hinta on ilmeisen rajussa nousussa. Syksyllä sinistä planeettaa kiertoradalta ihaillut toisen polven astronautti Richard Garrett sai kokemuksen melkein alennuksella, noin 30 miljoonalla dollarilla.
Jatkossa venäläisten kosmonauttien kyyti maksaa ainakin 40 miljoonaa. Sillä saa ylläpidon ja pääsylipun ikuiselle rakennustyömaalle, juuri 20 vuotta täyttäneelle kansainväliselle avaruusasemalle. Jonotus tosin vie ainakin vuoden. Lisäksi on selvittävä lääkärintarkastuksesta ja treenattava vähintään kolme kuukautta. Ylipainoiset hylätään.
Hyvä uutinen taas on se, että avaruusmatkailun tuotekehittelijät tekevät rajusti töitä. Ykkösluokan lisäksi on tarjolla säästölento, kahden tunnin pyrähdys, jonka kuluessa ehtii pyöräyttää parikymmentä kuperkeikkaa. Kustannukset vain runsaat 300 dollaria per leijahdus. Kukin levitaatiohetki pehmustetuissa tiloissa kestää 25 sekuntia.
Neljä yritystä kilpailee avaruusmatkailun pioneereina. Massaturismista ollaan silti vielä kaukana. Uudelle uralle lähdetään kuitenkin ehkä jo ensi vuonna, jos Virgin Galactic ottaa käyttöön koneen, joka heittää matkailijat aina sadan kilometrin korkeuteen. Sieltä käsin Maasta näkyy tosin vain pala. Onni kestää viitisen minuuttia. Toivottavasti sattuu ikkunapaikka, sillä matkalippu maksaa 200 000.
Suunnitteilla on tietysti laajojakin elämysmatkoja, kuten Kuun kiertolentoja. Kuu alkaakin olla suorastaan trendikohde. Sinne tähtäävät myös niin Yhdysvaltojen, EU:n, Kiinan, Japanin kuin Intiankin avaruusohjelmat.
Ihmiskunta on aina hingunnut taivaalle. Joten taloustaantuma korkeintaan hieman hidastaa haaveteollisuuden uuden haaran kasvunäkymiä. Edes onnettomuudet eivät ole tappaneet ihmisen kaipuuta kokeilla rajoja. Riski kuuluu bisnekseen.
Avaruusturismi on vain yksi viihteen muoto. Silti alaa hallitsee tarve välittää mielikuvaa siitä, että turistit edistävät tutkimusta tai että virkistysreissuilla pohjustetaan kaivostoimintaa avaruudessa. Siitä taas on lyhyt matka kauhukuvaan, sillä päästöttömiä vaihtoehtoja ei ole näkyvissä. Lupaus aurinkovoiman käytöstä "joskus" tuskin lohduttaa.
Avaruuden vetovoimasta huolimatta ihminen kokee todelliset tähtihetkensä jatkossakin Maan kamaralla. Irtiottoon tarvitaan vain elämän ihme, aistit ja mielikuvitus.
Jokainen meistä voi lyhyesti ottaa tuntumaa tekaistuun painovoimattomuuteen, vaikka keinulaudalla kiikkuen, vuoristoradalla tai kaasuttamalla autolla yli kaarevan mäennyppylän. Kyseessä on sama virkistävä hetki kuin lentoradallakin, vapaa putoamisliike.