Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) laaja tutkimus vaellussiian istutusten tuloksellisuudesta osoittaa todeksi pohjoisen kalastajien epäilyn, että istutuskalat pyydetään Merenkurkun eteläpuolen syönnösalueilla jo ennen kuin ne aloittavat kutuvaelluksensa. Mitä pohjoisempana istutuspaikka on, sitä vähemmän kalaa palaa kutemaan istutusalueelle.
"Niin paljon niistä jää matkalle, ettei istutuksista ole siikakannan elvyttäjiksi. Se panee kysymään myös kutujokien kunnostuksen mielekkyyden perään", sanoo tutkija Ari Leskelä.
Velvoiteistutukset kyllä näkyvät kalastajien saalismäärissä. Perämeren eteläosan istutukset palautuvat saalismääriin jopa kaksinkertaisina, kun istutuskustannuksia verrataan saaliin arvoon. Myös pohjoisessa saalislisäys ylittää kustannukset.
Rktl on saanut valmiiksi juuri Perämeren eteläosan siikatutkimuksensa. Myös pohjoisen tutkimus on pitkällä.
"Tutkimukset osoittavat, että itse istutukset onnistuvat hyvin. Istutuspoikaset selviävät hengissä, vaeltavat normaalisti aina Ahvenanmerelle saakka ja kasvavat hyvin Merenkurkun eteläpuolen syönnösalueella. Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun olisi aika palata kudulle pohjoiseen", tutkija Ari Leskelä kertoo.
Kokkolan-Pietarsaaren aluetta koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että yli puolet merkityistä tutkimuskaloista päätyi kalastajien siikasaaliisiin jo Merenkurkun eteläpuolella. Kalat olivat 400-500 gramman painoisia ja keskimäärin nelivuotiaita. Sukukypsyyden siika saavuttaa 4-5 vuoden iässä.
"Siikojen kasvu jatkuu tutkimuksen mukaan kuitenkin hyvänä ainakin seitsenvuotiaaksi saakka, jolloin kalojen keskipaino lähentelee kiloa", Leskelä kertoo.
Pyyntirajoituksia
ja paikallisia lajeja
Tutkimusryhmän mielestä pitkällä aikavälillä parempiin saaliisiin päästäisiin, jos pyyntiä rajoitettaisiin. Se tarkoittaisi pyydysten silmäkoon kasvattamista sekä myös rannikon loukkupyynnin rajoittamista.
"Kokkolan edustalle istutetut siiat pyrkivät palatessaan lähelle rantavyöhykettä jo Merenkurkun pohjoispuolella, jolloin ne joutuvat alttiiksi Uudenkaarlepyyn-Pietarsaaren alueen tehokkaalle siikaloukkukalastukselle."
Toinen esitys on se, että varsinkin pistekuormittajien kohdalla velvoiteistutuksiin käytettäisiin paikallaan pysyviä siikamuotoja tai muita vaeltamattomia kalalajeja.
Rktl tutkii vaellussiian velvoiteistutusten tuloksia myös pohjoisessa, missä istutetaan yli puolet koko Pohjanlahden vaellussiioista velvoiteistutuksina. Tutkimukset ovat kesken, ja lopulliset tulokset saadaan ensi syksynä.
"Kasvu on täällä pohjoisessa hitaampaa, joten myös tuloksia saadaan hitaammin, kun kala palaa kudulle vanhempana. Jo nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että istutukset kuitenkin tuottavat saaliina rahallisesti enemmän kuin ne maksavat voimayhtiöille", tutkija Erkki Jokikokko toteaa.
Osa istukkaista
vaeltaa vähemmän
Erikoista on se, että vielä viime syksynäkin Kemijokisuulle nousi siikoja, jotka oli merkitty vuonna 1997. Kalat olivat kohtuullisen pienikokoisia ikäänsä nähden.
"Tämä viittaisi siihen, että osa vaellussioista jää perämerelle eikä vaella esimerkiksi Ahvenanmerelle saakka lainkaan. Mitä etelämmäksi kalat vaeltavat syönnökselle, sitä nopeammin ne kasvavat", Jokikokko sanoo.
Perämeren eteläosista ei ole saatu pienikokoista iäkästä siikaa lainkaan, joten ilmiö vaikuttaisi Perämeren pohjoisosa omalta.
"Ehkä kalat ovat sopeutuneet etelän voimakkaaseen kalastukseen tällä tavalla ja pyrkivät varmistamaan suvunjatkamisen", Erkki Leskelä arvelee.
Kokkolan seudun tutkimukset antavat Jokikokon mielestä selvästi suuntaa myös Kemijokisuun tutkimusten tuleville tuloksille. "Kemijokisuun istukkaista osa kuitenkin jää varmasti etelämmäksi kutemaan, koska olosuhteet ovat siellä paremmat", hän mainitsee. Myös tutkimukset viittaavat tähän suuntaan.
Tutkimukset eivät anna vastausta kalastajien ja voimayhtiöiden kiistaan siitä, minkä kokoisina vaellussiiat olisi järkevintä istuttaa. Sen sijaan paikalla on merkitystä. Petokalojen suosimille jokisuistoille ja sisäsaaristoihin ei vaelluskalaa kannata istuttaa.