100 % Cashmere. Photographs Esko Männikkö. Creative direction Massimo Alba. Ballantyne
Cashmere 2003.
Ensisilmäys Esko Männikön uuteen valokuvateokseen antaa aavistuksen, että valokuvaajan kohteena on ollut ainutlatuinen miljöö ja sen ihmiset. Kirjan esittelytekstiin tutustumalla pääseekin nopeasti perille paikan ominaislaadusta. Kyseessä on Skotlannissa, Innerleithenin kaupungissa sijaitseva Ballatynen kashmirikutomo.
Englannin- ja italiankielisen kirjan esipuheessa Innerleithin alueen kerrotaan olevan kashmirin syntysijoja, ja kuviin tallentunut kutomo tuottaa maailman ainutlaatuisimpia villatuotteita.
Kuvista käy selkeästi ilmi, että vanha tuotantolaitos on siinä työskentelevien ihmisten näköinen.
Rakennus kokonaisuudessaan on vaatimaton, vanha ja hieman nuhruinen paikka, jossa perinne, kulttuuri, tekniikka ja tunnelma muodostavat täysin omailmeisen kokonaisuuden.
Paikka on jäänne menneisyydestä ja oleellinen osa seudun historiaa. Se on toiminnallisen museon kaltainen vähitellen museoituva laitos.
Kutomosta ja sen työläisistä kertovan kirjan hallitsevaksi teemaksi nousee sininen väri. Väri toistuu seinissä ja ovissa, tehtaan koneet ovat sinisiä ja monet työntekijät ovat pukeutuneet siniseen. Kannesta lähtien toistuva väri toimii erilaisia kuvia yhdistävänä punaisena lankana.
Kirjassa on kahdenlaisia henkilökuvia: toimintakuvia ihmisistä työssään ja muotokuvia kameralle poseeraavista ihmisistä.
Toimintakuviin on dokumentoitunut perinteisiä työmenetelmiä ja vanhaa tehdasmiljöötä. Muotokuvia hallitsee ihmisten odottava ja tyyni suhtautuminen niin senhetkiseeen kuvaamistapahtumaan kuin elämään ennen ja jälkeen kuvauksen.
Esko Männikön aikaisempien valokuvateosten (Mexas ja Naarashauki) tapaan tässäkin kirjassa on henkilökuvia, kuvia yksityiskohdista ja henkilöiden miljööstä kertovia kuvia.
Myös ulkoasultaan uusi kirja muistuttaa kuvaajan aikaisempia teoksia. Mattapintaiselle paperille painettu kirja on viimeistelty kokonaisuus, ja tyylikkään pröystäilemätön toteutus on sopusoinnussa sisällön kanssa.
Hauska yksityiskohta on kirjan kanteen liimattu yksittäinen valokuva.
Cashmere-kirjasta tunnistaa Männikön kuvaustyylin, ja kuvissa esiintyvät ihmiset muistuttavat Männikön aikaisemmin joko Suomessa tai ulkomailla kuvaamia ihmisiä. Maantieteellisestä välimatkasta huolimatta kuvien ihmiset tuntuvat hyvin tutuilta.
Kirjaan kuvatut skotlantilaiset vaikuttavat olevan samalla tavalla vaatimattomasti elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä kuin esimerkiksi Männikön aiemmin kuvaamat pohjoissuomalaiset ihmiset.