Postimerkkejä myymällä ei pyöritetä tämän päivän suuryritystä. Kuin oireena aikojen muuttumisesta Posti muutti alkukesästä nimensä Itellaksi.
Omistaja on entinen - valtio - mutta yritys puuhaa aivan erilaisia asioita kuin Posti- ja lennätinlaitos ennen muinoin. Itellan toimitusjohtaja Jukka Alho sanoo, että puolet firman tuloista on peräisin siitä, mitä kadunmies ymmärtää postipalveluiksi. Osuus on kaiken lisäksi laskeva.
Toinen puolisko on jotain, jossa vilahtelevat sellaiset sanat kuin logistiikka tai tieto- ja materiaalivirrat. Kyse on ennen muuta siitä, että Itella varastoi firmojen puolesta tavaraa ja toimittaa sen eri kohteisiin. Alho kehaisee Itellan olevan tällä saralla Itämeren alueen ykkönen. Se on ostellut alan yrityksiä pohjoismaista ja Baltiasta.
Suurfirmojen tavarat
postin varastoihin
Postikonttorit ovat nykyisin postimyymälöitä. Niissä voi toki panna paketin maailmalle mutta myös ostaa paperikauppatuotteita ja makeisia. Isoja rahavirtoja ei tällä tavalla synny. Alho kertoo, että vain viisi prosenttia Itellan tuloista tulee kuluttajilta.
Loppu tulee yrityksiltä, jotka siinä ohessa tulevat rahoittaneeksi maaseudun ja koko Suomen postinjakelun.
"Ihmisillä on luulo, että veromaksajat rahoittavat tai kuluttajat maksavat suoraan postipalvelut. Todellisuudessa esimerkiksi postimerkkikaupalla peitetään vain kolme prosenttia Itellan henkilökunnan palkoista", Jukka Alho selvittää.
Suurin tulonlähde Itellalle on kauppa, joka maksaa tavaran kuljettamisesta ja varastoinnista sekä asiakaslehtien ja mainosten jakelusta isot rahat. Toiseksi suurin tulovirta tulee sanoma- ja aikakauslehtien jakamisesta.
Postin suurimittaiset tavarakuljetukset alkoivat jo 15 vuotta sitten, kun Tamro ja Alko ulkoistivat logistiikkansa. Myöhemmin moni iso firma on seurannut perässä. Esimerkiksi Rauta-Keskolla ja Unileverillä ei ole omia varastoja.
Postin kuljettaminen
kallista maaseudulla
Itella tavoittelee itselleen imagoa, jossa se mielletään tietokoneilla hääriväksi, huipputekniikaa hyödytävksii kasvuyritykseksi.
Kolikon toinen puoli on kuitenkin se yrityksen vanha perusta, jota kutsutaan postiksi. Yhtiöllä on lain mukaan velvoite tarjota postipalvelut koko Suomeen. Jokaisesta kunnasta pitää löytyä posti ja postimerkkien pitää maksaa saman verran kaikkialla maassa.
Kyseessä ei ole kuitenkaan monopoli. Toimitusjohtaja Alho korostaa, että kaikki halukkaat voivat alkaa jakaa kirjepostia, kunhan täyttävät tietyt laatutasovaatimukset. Niihin kuuluu, että posti on jaettava viitenä päivänä viikossa.
Kilpailijoita ei ole ilmaantunut. Isoissa keskuksissa toiminta voisi vielä kannattaa. Peräkylissä kirjeen toimittaminen perille on sitä vastoin 3-10 kertaa kalliimpaa kuin taajamissa, Alho vertaa.
Erikoispalveluista
lisähintaa
Jukka Alho ei usko, että peruspostipalveluista alettaisiin periä maan eri kolkissa eri hintaa.
Itella on kuitenkin kehitellyt kuluttajien houkutukseksi maksullisia lisäpalveluja. Paketin on jo muutaman vuoden ajan saanut eri maksusta kotiovelleen. Alho toivoo, että netti- ja etäkauppa yleistyisivät Suomessa, jotta postin tavarankuljetuskoneisto pidettäisiin liikkeessä.
Posti kannetaan omakoti- ja rivitaloalueilla ryhmälaatikoihin. Halutessaan postin saa eteisen matolle 90-160 euron vuosihinnasta. Kerrostalot sitä vastoin saavat huippupalvelun ilmaiseksi. Suomi on Alhon mukaan lähes tulkoon ainoa maa, jossa posti kannetaan kerroksiin.
Postimerkki omalla kuva-aiheella ei ole iso bisnes Itellalle, mutta sillä on Alhon mukaan merkitystä elämysten tarjoamisessa ja markkinoinnissa.