Kuopiolaisen Marko Kilven esikoisteos Jäätyneitä ruusuja ilmestyi syksyllä 2007 helsinkiläiseltä pienkustantamo Nemolta.
Poliisina työskentelevän Kilven jännitysromaani sai kosolti kehuja ja palkittiin dekkariansioistaan vuoden 2008 johtolankapalkinnolla.
Kilven kakkosromaani Kadotetut ilmestyy helmikuussa. Nemon sijasta Kilpi poseeraa nyt Gummeruksen kevätluettelon kannessa.
"Tämä oli meille yllätys. Tietysti ymmärtää, että isompi on isompi ja Kilpi ilmeisesti koki näin. Meidän näkökulmastamme pienilläkin on etunsa ja olisimme mielellään pitäneet Kilven tallissamme", sanoo kustantaja Mika Siimes Nemosta.
"Kustantajan vaihto lähti siitä, että Gummerukselle kirjoittava Matti Rönkä antoi myönteistä palautetta kirjastani. Rönkä oli mennyt sanomaan kustantajalleen, että täällä olisi tällainen äijä, jota kannattaisi lähteä kyselemään. Siitä se sitten lähti", Kilpi kertoo siirron taustoista.
Kilven mukaan iso kustantaja tarjoaa kirjailijalleen selkänojaa, jatkuvuutta ja kehittymisen mahdollisuuksia.
"Minulle tarjottiin Gummerukselta heti kolmen kirjan sopimusta. Tällainen useamman kirjan sopimus on aika harvinaistakin nykypäivänä. Antaa selkeän työrauhan, kun ei tarvitse miettiä, saakohan tämän seuraavan kirjan menemään ja mihin", sanoo Kilpi.
Amerikan
meininkiä
Kilpi ei ole ainoa pienkustantamolta isompiin ympyröihin loikannut kirjailija. Esimerkiksi Otavan murrerunoilija Heli Laaksonen aloitti kirjallisen uransa pienessä turkulaisessa Sammakko-kustantamossa.
"Heli sopii ehkä paremmin Otavan ´tangomarkkinaprofiiliin´ kuin meille", kustantaja Seppo Lahtinen Sammakosta toteaa.
Kirjailijaloikkia tapahtuu myös suurten välillä. Oululaislähtöinen Riikka Pulkkinen siirtyi Gummerukselta Otavaan syksyllä 2007. Gummerus ehti julkaista Pulkkiselta ainoastaan esikoisromaanin Raja.
Toinen nuoren polven kirjailija, Juha Itkonen on puolestaan kirjoittanut jo lyhyen uransa aikana kolmelle eri kustantamolle: Tammelle, Teokselle ja Otavalle.
Sammakon Lahtinen uskoo, että nopeat vaihdokset kielivät paitsi kustantamokentän myllerryksestä myös nykyihmisen levottomuudesta ja liike-elämän hektisen sykkeen tarttumisesta taiteen saralle.
"En tiedä, onko tietty herrasmiesmäisyys väistynyt kustannusalalta. Mutta tämä touhuhan on ollut jossain Amerikassa pitkään jo tällaista", Nemon Siimes näkee.
Pienet tekevät kasvatustyötä
Nemo ei ole julkaissut kovin paljon kotimaista kirjallisuutta eikä linja ole muuttumassa.
Pelko kirjailijoiden äkkinäisistä loikista kustantajalta toiselle pitää pienkustantajan esikoiskynnyksen korkealla.
"Esikoiseen pitää satsata, sen eteen tehdään paljon töitä. Jos kirja on menestys ja kirjailija lähtee heti sen jälkeen meiltä, niin esikoisen eteen tehty työ on hukkaan heitettyä energiaa meiltä", Siimes vertaa.
"Moni kirjailija on vaihtanut kustantajaa monta kertaa, eikä ole löytänyt oikein kotiaan. Kodittomia ihmisiä on näissä kirjailijapiireissä aika paljon, mutta on myös niitä, jotka ovat tyytyväisiä. Me teemme aika vähän kotimaista ja pyrimme tekemään sen mahdollisimman hyvin. Pyrimme olemaan hyvä koti kirjailijoillemme", Mika Siimes luonnehtii.
Myös Marko Kilpi tarjosi esikoisen käsikirjoitusta suurille, Gummeruksellekin, mutta kaikki isot antoivat pakit.
"Jälkeenpäin olen huomannut, miten jyrkkä olin ja kuinka halusin kerralla uudistaa koko genren. Jos esikoistekstiä lähtee tuolla sapluunalla tarjoamaan, niin helposti se aiheuttaa sellaisen reaktion, että mitä tämä on. Suurille taloille tarjotaan niin paljon tekstejä, että he laittavat tällaisen tekstin pian syrjään"
"Paljon on sellaisia kirjoittajia, joiden työt ansaitsisivat julkaisun, mutta he eivät pääse isompien kustantamojen seulan läpi. Pienemmillä on enemmän mahdollisuuksia penkoa ja tutkia, että mikä tekstissä on loppujen lopuksi se juttu. Siinä mielessä ne tekevät ansiokasta työtä", Marko Kilpi kiittelee.
