Tungosta ja hikisiä hetkiä. Niitä piisaa syksyn kirjamessuilla, joita järjestetään toki muuallakin kuin Turussa ja Helsingissä. Messuhalleihin mennään tapaamaan suosikkikirjailijoita, kenties kuuntelemaan luentoja ja plaraamaan silmät kiiluen kustantajien kirjapinkkoja.
Osa kiitää messut läpi tiukasti aikataulutettuna, kiinnostavimmat tapahtumat messulehteen ruksattuina. Sitten on heitä, jotka kiertävät hallin käytävä kerrallaan järjestelmällisesti, jottei mitään jäisi väliin. Fiilistelijät puolestaan vaeltavat virran vietävinä odottaen löytävänsä jotain kiinnostavaa ja yllättävää.
Kaupallisissa messutapahtumissa jaksaa harvoin paneutua syvällisiin kirjallisuuskeskusteluihin. Kirjatarjonnassa ne keskittyvät lähinnä uutuuskirjojen esittelyyn – inspiroivia lukuvinkkejä valtavirran ulkopuolelta saa hakea.
Millaiset olisivat kirjailijoiden järjestämät kirjamessut? Mentäisiinkö niissäkin kustantajien ehdoilla? Oulussa väännettiin aikoinaan siitä, mikä on kirjamessuille passeli ajankohta. Syksystä luovuttiin pian, sillä kustantajilla ei ollut aikaa tulla pohjoiseen. Tapahtumaa kokeiltiin järjestää kesäkuussa, mutta sekään ei ottanut tuulta alleen. Nyt tapahtuma on vakiintunut Seniorimessujen yhteyteen syksyllä.
Turun kirjamessuilla tehtiin tänä vuonna kiinnostava kokeilu: Tapahtuman vetovastuu annettiin kirjailijoille. Ohjelmapäällikköinä häärivät Tommi Kinnunen ja Salla Simukka sekä tapahtumadramaturgina Siri Kolu.
Kinnunen kertoi Helsingin Sanomissa (7.10.2017), kuinka hän oli karsinut sellaisia kirjailijahaastatteluja, joissa haastattelijana toimii kirjailijan oma, ”myötäkarvaan paijaava” kustannustoimittaja. Oli hyvä veto jakaa ohjelmatarjonta erilaisiin ääniin: mukaan otettiin myös kokeellisempaa, pienkustantamoiden ja vähemmistöjen kirjallisuutta.
Kirjailijavetoisuutta on kokeiltu Oulussakin, kun Oulun kirjailijaseura järjesti syyskuussa kirjallisuusfestivaalinsa, johon kuului ääneenluentaa ja luentoja sekä vapaamuotoisemmat Pop-up-kirjamessut Valkeassa, missä kirjailijat myivät ja esittelivät tuotantoaan. Lavalla kuultiin vielä kirjailijahaastatteluja. Hyvä aloitus, mutta kaivattaisiin vielä jotain, jotta tapahtumasta saataisiin vetovoimaisempi.
Raahessa jo neljänä vuonna järjestetty kirjamessutapahtuma osoittaa, että näkökulma voi olla muukin kuin kaupallinen. Samaa voi sanoa tietysti myös Oulun Muusajuhlista ja Maakisesta Martinniemestä, joissa tuodaan esiin muutakin kulttuuria.
Oulussa on useita pienempiä kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumia. Potentiaalia olisi järjestää yksi näkyvämpikin tapahtuma, mutta siihen tarvittaisiin monen tahon yhteistyötä. Raahessa mukana ovat esimerkiksi kaupunki, kirjasto, museo ja teatteri.
Kirjaklubilaisten rento keskustelu elämänsä kirjoista, kierros, jonka aikana tutustutaan paikalliseen kirjallisuuteen ja dramatisoidut kirjavinkkaukset (loppuunmyyty!). Siinä poimintoja syyskuun alussa pidetyiltä Raahen kirjamessuilta.
Entäpä jos Oulun kirjamessuilla pääsisi joskus astumaan sisään Sara Wacklinin aikaiseen kirjasalonkiin? Lisäksi olisi tarjolla pakopeli vaikkapa Neiti Marplen tyyliin, jonkinlainen virtuaalikokemus kirjojen maailmasta ja tietysti matka paikallisten kirjailijoiden jalanjäljissä.
Koska lukeminen kannattaa aina, kannattaisi miettiä, millä keinoin voisi avata ovia kirjallisuuden maailmaan. Ajatuksella järjestetyssä kirjallisuustapahtumassa pääsee jo kynnyksen yli.