Kovien nimien lähtö WSOY:sta todistaa, että kustannusala on vastedeskin myös muuta kuin pelkkää bisnestä. Alan kuohut tuskin päättyvät nyt nähtyyn tapaukseen.
Kustannusalaa tuntemattomille nimet Touko ja Aleksi Siltala eivät paljon kerro. Suomalaisen kirjallisuuden sisäpiireissä heidän nimensä kuitenkin tietävät kaikki. Touko Siltala oli pitkäaikainen WSOY:n kustannustoimittaja ja kirjallinen johtaja, Hänen veljensä Aleksi Siltala oli saman talon tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö.
Kun kaksikko ilmoitti äsken jättävänsä työnantajansa ja perustavansa uuden kustantamon, koko ala kohahti. Uutispommia voimisti se, että kaksikon perässä uuteen yhtiöön lähtee neljä maan eliittiin kuuluvaa kirjailijaa: Kari Hotakainen, Hannu Raittila, Pirkko Saisio ja Leena Lander.
WSOY:ltä meni muutama päivä rivien järjestämiseen. Viime torstaina tuli sitten tieto, että kustantajan tallissa pysyy muun muassa kolme kovimpien myyntilukujen nimeä: Jari Tervo, Ilkka Remes ja Arto Paasilinna. Kustantaja näytti näin saaneen tukittua uhkaavalta näyttäneen vuodon.
Siltalan veljesten ratkaisun kaikkia seurauksia alan kannalta ei kuitenkaan vielä ole nähty. Sanoma-WSOY-konsernin pörssikurssia ei kahden avainhenkilön ja kirjailijoiden lähtö talon yhdestä osastosta sentään väräyttänyt. WSOY:n mainetta lähtö kolhii ja se voi heijastua myös yhtiön kirjamyyntiinkin ainakin jonkinlaisena lovena.
Siltaloiden ja kirjailijaryhmän lähdön takana on ainakin osaksi ollut kunniakkaan kustannustalon ilmapiirin muutos. Kulttuuritahto on kirjailijoiden mukaan joutunut tekemään tilaa bisnesajattelulle.
Kun taustalla on pörssiyhtiö, eurojen korostuminen kustannustoiminnassa ei ole yllättävää. Kirjankustannus ei kuitenkaan ole tavallista puunjalostusta, vaan alan luonne ja toimijat ovat toisenlaisia. Tätä ei WSOY:ssa ilmeisesti tajuttu. Voi olettaa, että jo lähiaikoina kustantamon suunnalta kuullaan uusista ratkaisuista, joilla se pyrkii oikaisemaan maineeseensa tulleen kolhun.
Uuden kustantamon perustaa nykyisin nopeasti, mutta sen kannattavaksi saaminen on paljon vaativampi urakka. Kirjat voi työstää painovalmiiksi omalla kotitietokoneella, eikä kallista omaa painoakaan tarvita. Kirjat pitää kuitenkin osata ensinnäkin tehdä ja toimittaa ja toiseksi markkinoida. Fiksutkaan nettisivut eivät markkinoinnissa riitä, vaan vaaditaan kalliita satsauksia, esimerkiksi lehtimainontaa. On kiinnostavaa nähdä, miten Siltaloiden tuleva kustantamo asian hoitaa. Kunnon markkinointia vaativat kirjailijatkin.
Uusia yrittäjiä alalle on viime vuosina tullut muitakin. Vuonna 2003 aloitti kohun saattelemana toimintansa kustannusyhtiö Teos. Tapaus oli kuin esimerkki Siltaloiden loikalle: eturivin kustannustoimittaja lähti Tammesta uuteen firmaan ja veti mukanaan muutaman vanhan kirjailijan. Teoksen markkinaosuus on jäänyt pieneksi, mutta alan voittoja toki mitataan muillakin tavoilla kuin euroilla ja prosenteilla.
Vastedeskin kirjankustannusalan turbulenssi ja epävarmuus jatkunevat, kun alalla pärjää ilman isoja kivitaloja. Pohjois-Suomen kannalta on ikävää, ettei Oulussa Rajalla-nimen alla käynnistetty kustannustoiminta päässyt kunnolla jaloilleen. Uutta oululaista kustannusyhtiötä tosin jo nostetaan pystyyn.
Uutta alalla on se, että varsinaista toiminnan ydintä eli käsikirjoitusten hankintaa ja kirjojen suunnittelua ulkoistetaan jo täyttä häkää. WSOY alkaa tänä vuonna julkaista talon ulkopuolella tuotettavaa pamflettikirjojen sarjaa, jonka kansiin vain lyödään WSOY:n logo. Siitä voi tulla alan uusi trendi.