Japani on maailman toiseksi suurin kansantalous, mutta se on jo monta vuotta sitten muuttunut myönteisestä varoittavaksi esimerkiksi. Maa on monella tavoin seisahduksissa. Sen pankkijärjestelmä on kriisissä, talous on taantunut kohti deflaatiota eli hintojen alenemista, täystyöllisyys on enää vain muisto ja kaiken kaikkiaan koko yhteiskunta huutaa rakenteellista uudistamista - jotain, joka potkisi pysähtyneen maan jälleen liikkeelle.
Sunnuntain parlamenttivaalit merkitsivät kuitenkin lähinnä askelta toiseen suuntaan. Japanin rakenteellisten ongelmien ratkaisu tuli entistäkin vaikeammaksi. Pääministeri Junichiro Koizumin ja hänen liberaalidemokraattisen puolueensa (LDP) vetämä hallitus tosin voi yhä jatkaa tehtävässään, mutta entisestään heikentyneenä.
Pääoppositiopuolue demokraatit vahvistui selvästi, ja kaikkiaan Japani siirtyi suuren askeleen kohti kaksipuoluejärjestelmää. Ehdoton enemmistö hallitukselle varmistui nyt vain vaalien jälkeisellä tempulla, jossa eräs pienpuolue yhdistyi LDP:hen.
Seuraavissa parlamenttivaaleissa kolmen vuoden päästä lienee jo toden teolla kyse siitä, kuka pitää hallitusvaltaa maassa. Tällä kertaa oli jo etukäteen hyvin todennäköistä, ettei valta vaihdu. Mutta huonosti sujuneiden ja äänestäjiä laimeasti kiinnostaneiden vaalien jälkeen Koizumin on entistäkin vaikeampi ajaa läpi omaa uudistusohjelmaansa, semminkin kun sille löytyy vastarintaa myös syvältä puolueen omista riveistä.
Koizumin ja Saksan liittokanslerin Gerhard Schröderin asemassa on nyt paljon yhteistä. Molemmat säilyttivät vaaleissa hallitusvaltansa, mutta vain nipin napin. Molempien käsissä on ennen niin toimiva, mutta nyt pahasti yskivä kansantalous, jonka jäykistyneet rakenteet vaatisivat isoja ja poliittisesti vaikeita uudistuksia. Schröder on viime vaalien jälkeisen vuoden aikana pystynyt ajamaan omaa pakettiaan kuitenkin eteenpäin. Nyt Koizumin olisi näytettävä pystyvänsä edes samaan.
Haasteet ovat kuitenkin Japanissa vielä suurempia. LDP:n käsissä on ollut hallitusvalta lähes tauotta jo puolen vuosisadan ajan. Sinä aikana on ehtinyt kutoutua suunnaton keskinäisten intressien verkko, joka sitoo yhteen puoluetta ja erilaisia virkakoneiston ja liike-elämän etuja. Tämä kudos tekee omalta osaltaan radikaalit uudistukset vaikeiksi muutenkin jäykkäliikkeisessä yhteiskunnassa.
Nyt henkilönä karismaattiseen Koizumiin on lisäksi tarttunut häviäjän leima, vaikka hän yhä vallassa pysyykin. Japanin kurssin muuttaminen on näissä oloissa äärimmäisen vaikeaa.
paakirjoitus@kaleva.fi