Helsinki
Osakekurssien vuosia jatkunut alamäki söi ahmien myös suomalaisia eläkerahastoja. Niistä on huvennut taivaan tuuliin euro poikineen säästöjä, joilla on ollut tarkoitus maksaa olevien ja tulevien eläkeläisten eläkkeitä.
Työeläkevakuuttajien (TELA) toimitusjohtaja Esa Swanljung katsoo suoraan silmiin ja vakuuttaa, ettei mitään syytä paniikkiin kuitenkaan ole, eikä myöskään mitään syytä sellaiseen pelkoon, että eläkkeet jäävät riskisijoittamisen vuoksi saamatta. Tai ne saadaan annetuista lupauksista poiketen - parhaassakin tapauksessa - kovalla kädellä karsittuina.
Suomalaisten eläkerahastojen riskisijoittamisen saldo on kurssilaskusta huolimatta edelleen selkeästi plussalla. Riskin otto on ollut selvästi muita, turvallisempia sijoitusvaihtoehtoja tuottoisampaa, Swanljung vakuuttaa. Koko rahastopottia ei ole suinkaan viisasta sijoittaa osakkeisiin, mutta nyt hiukan vajaan neljänneksen osuutta on perusteltua vielä selvästi kasvattaa, esittää Swanljung säikkymättä kurssien alamäkeä.
Viime vuoden kolmannen neljänneksen lopussa työeläkerahastojen sijoituskannan arvo oli noin 69 miljardia euroa. Osakesijoitusten osuus oli reilut 17 miljardia euroa. Suurin osa, yli puolet sijoituksista on joukkovelkakirjoja, joilla rahaa on lainattu pääasiassa Suomen, Saksan ja Ranskan valtioille.
Uudistus eduskunnassa
Suomalainen, omintakeinen työeläkejärjestelmä on toiminut 40 vuotta ja on nyt ensimmäisen suuren uudistuksen edessä. Sen pitäisi astua voimaan vuoden 2005 alusta lähtien portaittain. Eläkelakien muutokset ovat parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Varhaiseläkkeiden osalta on jo olemassa lainvoimaiset päätökset. Eduskunnasta odotetaan valmista hartaasti vielä nykyisen eduskunnan toimikauden aikana, Swanljung sanoo.
"Viivytys aiheuttaisi kohtuuttomia ongelmia eläkeyhtiöissä, niiden tietokantojen uudistamisessa."
Uutta eläkesopimusta valmisteltiin pitkään ja hartaasti työmarkkinaosapuolten yhteisessä toimikunnassa. Tavoitteena on muuttaa järjestelmää niin, että se tekee oikeutta aikaisempaa paremmin eri palkansaajaryhmille, estää eläkkeillä spekuloinnin ja houkuttelee palkansaajia pysymään nykyistä pidempään työelämässä. Keskimääräinen eläkkeelle lähtöikä liikkuu nyt 59-60 vuoden haarukassa, kun yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän virallinen eläköitymisikä on 65 vuotta.
Jos ihmiset pysyvät nykyistä pidempään työelämässä, sillä on suuri merkitys eläkemaksun kehitykseen. Yhdessä sijoitustoiminnan onnistumisen kanssa se merkitsee sitä, että takavuosina paljon puhuttanut eläkepommi on näin purettu, Swanljung sanoo.
Tällä kehityksellä on tuntuva merkitys myös työvoiman määrään, hän sanoo. Jo lähi vuosina edessä häämöttää työvoimapula. "Kolmen vuoden nousu keskimääräiseen eläkeikään nostaa työvoiman määrää 40 vuoden kuluttua yhteensä noin 80 000 käsiparilla", Swanljung kuvaa.
Parempaa tuottoa
Vuoden 1997 alkuun asti eläkerahastoilla pelattiin varman päälle ja eläkeyhtiöt kärsivät häviävän vähän luottotappioita. Sitäkin enemmän niistä kärsivät laman aikana eläkelainoille pankkitakauksia avokätisesti myöntäneet rahalaitokset. Takaisinlainauksen osuus oli parhaimmillaan yli puolet sijoituksista.
"Nämä eläkelainojen takaustappiot olivat yksi merkittävä syy pankkikriisiin."
Rahamarkkinoiden avauduttua työmarkkinaosapuolet tekivät sulassa sovussa ja päätöksen osakesijoittamisen aloittamisesta, Esa Swanljung kertoo.
"Järjestelmän sisällä oli tehty laskelmia ja todettu, että ellei rahastoja saada paremmin tuottamaan, niin hukka perii. Eläkeläisiä on vuonna 2030 noin 600 000 enemmän kuin vuosituhannen alussa, ja ihmisten keski-iän noustessa eläkejaksot venyvät."
Hyvin onnistuneista osakesijoituksista rakentui nopeasti vahva puskuri, jonka ansiosta osakesijoittamisessa ollaan kurssilaskusta huolimatta edelleen yli asetetun tuottotavoitteen, hän kertoo.
Pitkällä sihdillä
Osakesijoitusten määrä suhteessa vastuuvelkaan pidetään sellaisella tasolla, joka antaa mahdollisuuden odottaa kurssien kohentumista pitkänkin aikaa, Swanljung kuvaa. Sama pätee hänen mukaansa myös yksin kotimaahan tehtyihin kiinteistösijoituksiin. "On oltava varaa odottaa vaikka sitten 20 vuotta, jos tilanne sitä edellyttää."
Osakesijoituksiin suunnattu potti on niin suuri, ettei se uppoa kotimaisiin yrityksiin, eikä sitä ole liioin mahdollista täällä riittävästi hajauttaa. Sen vuoksi on menty maan rajojen ulkopuolellekin. Suomalaisten osakesijoitusten osuus on on koko osakepotista hiukan vajaa 40 prosenttia, loppu on suunnattu Euroalueelle ja vieläpä merten taakse. Tuotto-odotukset on asetettu kymmenen prosentin korville eli selvästi korkeammalle kuin muun sijoitustoiminnan.