Valtionsyyttäjä Jukka Rappen ja Lapin lääninhallituksen kansliapäällikkö Osmo Kurolan näkemykset lääninhallituksen vuosina 2000-2002 tehtyjen kaluste- ja autohankintojen laillisuudesta menivät täysin ristiin Rovaniemen käräjäoikeudessa perjantaina.
Rappen mielestä Kurola on syyllistynyt hankinnat hyväksyessään virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vaihtoehtoisena syytteenä Rappe esitti lievemmän tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen. Hän vaati Kurolalle sakkorangaistusta.
Valtio vaati Kurolalta 4 322 euron vahingonkorvauksia, koska maaherra Hannele Pokan käyttöön tulleen virka-auton hankinta olisi tullut sen verran halvemmaksi valtion yhteishankintakeskus Kauppatalo Hansel Oy:n kautta. Lisäksi valtio vaati Kurolaa korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa.
Syytteen mukaan Kurola on rikkonut muun muassa julkisista hankinnoista annetun lain ja valtion hankinnoista annetun asetuksen hankintamenettelyä, koska jätti kilpailuttamatta hankinnat. Kalustehankintojen arvo oli noin 100 000 euroa ja kahden auton noin 90 000 euroa.
Hankintalain kimurantteja tulkintoja käsitellään nyt ensimmäisen kerran käräjäoikeudessa.
Kurola kiisti syytteet. Hänen mielestään sekä kalusteiden, sisustustarvikkeiden ja autojen hankinnoissa käytiin normaalit tarjouskilpailut. Kurolan puolustus väitti joidenkin kalustehankintoihin liittyvien syytekohtien myös vanhentuneen.
Kurolan puolustusasianajaja Jussi Ojala totesi päämiehensä menettelyn erityisesti Pokan virka-auton hankinnassa tulleen valtiolle edulliseksi. Kurolan hyväksynnällä Pokalle hankittiin vuoden 2002 alussa Volvo S 80-merkkinen henkilöauto. Edulliseksi kaupan teki Pokan vanhasta virka-autosta vaihdossa saatu hyvä hinta.
Rappen tulkinnan mukaan sekä Pokan virka-auto että lääninhallituksen pelastusosaston käyttöön hankittu johtoauto olisi pitänyt hankkia valtion yhteishankintakeskus Kauppatalo Hansel Oy:n kautta. Rappe perusteli tulkintaansa sisäasiainministeriön "yksiselitteisellä määräyksellä".
Myöskään kalustehankinnoissa ei noudatettu Rappen mielestä hankintalain kilpailuttamismääräyksiä. Tarjous pyydettiin ainoastaan rovaniemeläiseltä Aslak Oy:ltä, jolta ne sittemmin myös hankittiin.
Kurolan puolustuksen mukaan hankintalain henki on se, että hankinnat on tehtävä järkevästi ja ketään suosimatta. Juuri näin Kurola on puolustuksen mukaan toiminut.
"Syyttäjä ei edes väitä, että Kurola olisi suosinut ketään tai että Kurola olisi hakenut tai saanut menettelyllään henkilökohtaista hyötyä", Kurolan asianajaja totesi.
Ojalan mielestä koko syyte Kurolaa vastaan "on puhtaasti akateemisella tasolla". Sisäministeriön hankintamääräykset eivät Ojalan käsityksen mukaan olleet edes voimassa silloin kun autot hankittiin. Rappen käsitys oli tyystin toinen.
Itse asiassa kuultuna Kurola totesi pyrkineensä myös kiistanalaisissa hankinnoissa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Hän väitti myös antaneensa alaisilleen määräyksen hankkia autot tarjouskilpailun perusteella.
Kurola vetosi myös siihen, että ottaessaan vastaan kansliapäällikön viran vuonna 1999 lääninhallituksen tilojen remontointi ja siihen liittyvät hankinnat olivat jo käynnissä. Nyt käsiteltävinä olevien kaluste- ja sisustushankintojen arvo on ainoastaan noin kymmenen prosenttia remonttiin liittyvien hankintojen kokonaisarvosta.
"Ne kaatuivat syliini, kun jouduin eduskunnasta tulon jälkeen keskelle tätä (hankinta) prosessia.
Oikeus antaa asiassa kansliapäätöksen tammikuussa.