Haapavesi Folkin lauantaille oli varattu sekä äitejä että lapsia kiinnostava osuus; edellisille tangoa ja jälkimmäisille lastenohjelmaa.
Lasten viihdyttäminen oli pitkälti oululaisissa käsissä, Risto Järvenpään sekä Soivan Siilin harteilla. Molemmathan tekevät musiikkinsa pienemmille ihmisille, taiten ja tosissaan. Ryhmien tarjonnan korkea taso onkin lastenkulttuurin kannalta pieni onni eikä suinkaan itsestäänselvyys - junioreita alta lipan vetäviä tv:stä tuttuja bändejä on Suomessa riittävästi varoittavina esimerkkeinä.
Eri kaliberin ajatuksia
Toppilan Laulustudio esitti konsertissaan hyvin jäsennetyn koosteen Aaro Hellaakosken runoudesta. Aiemmin kirkossa kuultuihin kappaleisiin nähden toteutus oli nyt selvästi latautuneempi ja tunnelmat vaihtelevammat.
Kari Sallamaan jäsentyneiden juontojen kera selkeisiin kokonaisuuksiin jaettu ohjelma toimi muutenkin paremmin runoilijan yleensä maailmoja syleilevien tekstien kanssa. Iloksemme myös Mira Karinen oli päässyt paikalle. Sibelius-Akatemiassa opintojaan jatkavan Karisen tulkinnat Meren tuskasta sekä Finaalista olivat lataukseltaan ja dynamiikaltaan omaa luokkaansa, muita laulajia mitenkään vähättelemättä.
Pienemmän ihmisen ajatuksia esitteli puolestaan Tallari Tiila Ilkan lauluja käsittäneellä koosteellaan. Alavutelainen Tiila (Ottilia Ilkka) haki laulunsa lähiympäristöstään, ja tyytyi niiden aiheissa Hellaakoskea käytännöllisempiin konkreettisiin kysymyksiin, kuten rakkaushuoliin. Liisa Matveinen ja Anita Lehtola-Tollin olivat näille tuntemuksille oivat tulkit.
Muinaista, ylikansallista ja suomalaista
Haapavesi Folkilla on sattuvasti ollut merkittävä osuus Suomen kurkkulauluharrastuksen syntymiselle. Niinpä uudehkon kotimaisen Cedip Tur -yhtyeen esiintyminen tapahtumassa oli pienen ympyrän sulkeutuminen; kymmenen vuotta sitten aloittaneet oppilaat nousivat nyt mestariensa jäljissä lavalle.
Kurkkulaulun katsotaan yleensä tulevan Länsi-Mongoliasta ja Tuvasta, mutta samantapaista kurkku- ja yliäänilaulua esiintyy eri kulttuureissa lähes ympäri maailman.
Muinaiseksi tyylin tekee myös sen hämärän peitossa oleva alkuperä, ja kiinnostavaksi ennen kaikkea merkillinen ja uutta kuulijaa varmasti myös hämmästyttävä äänen muodostustapa. Matalan äänen kanssa samanaikaisesti soivat huilumaiset yläsävelsoolot voivat vaikuttaa taianomaisesti, tai sitten panna kuulijan ihmeissään katselemaan sen "toisen äänen" lähdettä.
Cedip Tur on ehtinyt jo tehdä vastikään ilmestyneen levynkin, ja yhtyeen jäsen Imre Peemot oman soololevynsä.
Nuoren Peemotin taidot olivat hämmästyttävät, vanhempien mieslaulajien, Sauli Heikkilän, Eero Turkan ja Sami Janssonin osaaminen on jo tunnettua. Roosa Marttiinin naisääni täydentää ryhmää mukavasti.
Kaikkien tyylien sisällyttäminen ehkä liian useisiin kappaleisiin teki hieman esittelyn makuisen vaikutelman. Cedip Turin esiintyminen on kuitenkin tasollisesti aivan vertailukelpoista ulkomaisten ryhmien kanssa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ryhmä.