Tähtäilen liekopuun takaa kurkistelevaa otusta. Makro-objektiivi tuo eläimen pysäyttävän lähelle. Pieni matelija liikahtelee, kyyhöttää pitkiä aikoja paikallaan kuin kuunnellen; ympäröivää metsää ja outoa paparazzia tarkkaillen.
Lopulta sisilisko livahtaa piiloihinsa, eikä enää näyttäydy. Istun puulle. Kuulen kuinka jossain, vuosikymmenten takana pieni poika kiljahtelee riemusta. Hän on löytänyt jotain ihmeellistä...
Sisilisko on yleisin matelijamme. Varsinkin aurinkoisina kesäpäivinä tapaa ruskean, juovien ja täplien kirjavoiman liskon päivää paistattamassa kiven, kannon tai latorähjän harmaantuneen hirren päältä. Kun kohoava ruumiinlämpö notkistaa sarveistuneiden suomujen peittämän ruumiin, se kirmaisee aluskasvillisuuden varjoihin hämähäkkien, perhosten ja toukkien turmana.
Kesälämpimien turvin, pakkastalvet lahokannoissa ja maakoloissa horrostaen sisilisko on hivuttautunut aina Jäämeren rannoille asti. Matelijoilla yleinen muniminen ei kylmässä pohjolassa onnistu: sisiliskon munat hautoutuvat jo naaraan ruumiissa ja luonnononkaloon pulahtaa viisi, kuusi kalvon peittämää, täysin kehittynyttä poikasta.
Pieni poika sai navetan nurkalla kohtauksen, retkautti heinikkoon ja kirmaisi elämänriemusta kiljahdellen pirttiin. Kahvipöydässä istuvat sukulaisnaiset yhtyivät kiljahteluun: "Ulos heti se sisko... lisko!"
En masentunut aikuisten kyvyttömyydestä ymmärtää luonnon ihmeitä ja pienen löytöretkeilijän riemua; rakensin tynnyrinpuolikkaaseen sammalista ja vedestä liskonkodin. Aurinkoiselta porstuanseinältä tarzanoin pöriseviä, mustankiiltäviä gnu-antilooppeja, jotka krokotiili saalisti tynnyrin vedestä.
En tiedä, onko torjuva suhtautuminen sisiliskoon seurausta samastamisesta käärmeeseen, perisynnin kantajaan ja myrkkyhampaan haltijaan. Tavallisempi suhtautuminen lienee kuitenkin kevyen utelias ja jopa lämpimän positiivinen asenne sympaattiseen kiviraunion ja ladonseinustan vilistäjään.
Sukkelana otuksena sisilisko on ehtinyt kipaista jumaltaruihin ja muihin uskomuksiin. Abas-pojan ei olisi kannattanut hörähdellä Demeter-jumalattaren juomatavoille, sillä tämä pirskotti vettä pojan päälle muuttaen hänet sisiliskoksi.
Uusiutumiskykyinen, katkenneen hännän uudelleen kasvattava sisilisko on terveyden jumalatar Saluksen nimikkoeläin. Talveksi horrokseen vaipuva sisilisko kömpii kevään paisteille kristinuskon kuoleman ja ylösnousemuksen vertauskuvana.
Vuonna 1983 rauhoitetulla sisiliskolla on muitakin uhkia kuin ymmärtämättömät pikkupojat. Hiirihaukka kaartelee niittyjen yllä sisiliskopaistit mielessään, kyy kiemurtaa samoissa paisteraunioissa nälkäisenä haarakieltään lipsien, eikä happamista pihlajanmarjoista osattomaksi jäänyt kettukaan hyljeksi mehukasta liskovälipalaa.
Suurin uhka maailman liskoille on kuitenkin ihminen. Elinympäristöjen muokkaus on tuhonnut paljon liskokantoja, saarille tuodut rotat ja kissat ovat hävittäneet pienet matelijat, varaaneja ja suuria teijuliskoja tapetaan niiden nahan vuoksi.
Nicaraguassa voit ostaa pakastettuja leguaaneja supermarketista tai sidottuja eläviä kaupustelijoilta. Leguaanikeiton uskotaan tepsivän flunssaan ja leguaanin munien potenssiongelmiin.
Ennen vangin vapauttamista tein tieteellisen julmuuden nimissä kokeen: nostin liskon hännästä ilmaan. En tiedä oliko se tottunut minuun vai mitä, mutta ei se mitään häntää katkaissut. Vilkaisi vain kuin arvioiden, että mikä evoluution väliaikainen oikku siellä rimpuilee hännänpäässä.
Sisiliskomaisia matelijoiden esi-isiä vilisteli maapallolla jo yli 300 miljoonaa vuotta sitten.