Kur­kis­tus mao­lai­seen maail­maan

Reilut viisikymmentä vuotta sitten, keväällä 1956, opiskelija Juhani Lares pakkaili matkalaukkujaan kaukomatkaa varten.

Paraativieraat seuraavat kulkuetta.
Paraativieraat seuraavat kulkuetta.

Reilut viisikymmentä vuotta sitten, keväällä 1956, opiskelija Juhani Lares pakkaili matkalaukkujaan kaukomatkaa varten. Kaksikymmentäkolmevuotias nuorimies oli yksi suomalaisten nuorisojärjestöjen edustajista, jotka Kiinan Demokraattinen Nuorisoliitto oli kutsunut maahan.

Lares sattui olemaan tuolloin Suomen Partiopoikajärjestön johtokunnan jäsen ja tuli valituksi delegaatioon. Yli kuukauden pituinen matka kiehtoi mieltä sen verran, että oikeustieteellisen tärkeä lopputentti sai odottaa seuraavaan syksyyn.

"Matkaani en katunut. Se oli rikastuttava kokemus. Kiinalaisten vieraanvaraisuus oli ylenpalttista. Ryhmäämme kuului edustajia monista nuorisojärjestöistä ja pari nuorta taiteilijaa. Delegaatio oli toinen Suomesta Kiinaan kutsuttu valtuuskunta Kiinan kansantasavallan aikana", Lares, nyt eläkkeellä oleva Veitsiluoto Oy:n entinen talousjohtaja muistelee. Ensimmäinen delegaatio oli ollut Sylvi Kekkosen johtama kulttuurivaltuuskunta muutamaa vuotta aiemmin.

Kiinassa oli tapahtunut paljonMao Zedongin valtaannousun myötä vuonna 1949. Jo ennen toista maailmansotaa alkanut valtataistelu Jiang Jieshin johtaman Guomindang puolueen ja Mao Zedongin kommunistisen puolueen välillä jatkui sodan jälkeen. Kamppailun lopputuloksena oli Kiinan tasavallan perustaminen, Guomindang puolueen johdon pako Taiwanin saarelle ja "punaisen keisarin" johtama uusi Kiina.

Lares toteaa, että vallankumous oli valtava yhteiskunnallinen muutos. "Valtaapitävillä oli suuret intressit luoda suhteita ja osoittaa maailmalle, kuinka hyvä maa kommunistinen Kiina on."

Kutsujen taustalla vaikuttivat poliittiset sopimukset. Suomi oli ensimmäisiä Kiinan kansantasavallan tunnustaneita maita ja sen kanssa diplomaattiset suhteet solminut länsimaa.

Ensimmäisenä länsimaana Suomi solmi myös hallitusten välisen kauppasopimuksen ja vei strategisia tarvikkeita Kiinaan Korean sodan aikana, jolloin monet länsimaat ajoivat kauppasulkua maata vastaan. Pekingin lähetystön toiminta alkoi vuonna 1952.

Delegaation matka alkoi Pekingistä. Matkansa aikana Lares otti runsaasti kuvia näkemästään. Kuvaamista ei kertaakaan estetty. Arvokkaat kuvat kertovat vanhasta Kiinasta, joka on jo suurin osin kadonnutta kulttuuriperinnettä.

Suomalaisvieraille pyrittiin antamaan mahdollisimman edullinen kuva. "Isännät", joiksi Lares vierailusta vastanneita henkilöitä kutsuu, kuljettivat delegaatiota kouluissa ja yliopistoissa, tehtaissa, vakuutus- ja oikeuslaitoksissa. Heille näytettiin maanviljelystä ja oopperaa. "Koskaan emme kuitenkaan päässeet liikkumaan missään ominpäin. Keskustelimme englanniksi tulkkien välityksellä. Eihän se ollut aitoa kansan parissa vaeltamista. Kerjäläiset oli uskoakseni siivottu valtuuskuntamme silmistä pois", Lares pohtii.

"Vappuaattona tapasimme pääministeri Zhou En-lain. Se oli iso vas-
taanotto, jonne oli kutsuttu muitakin kansainvälisiä valtuuskuntia. Zhou tervehti meitä lyhyesti kätellen", Lares muistelee.

Aattoillan lämmittelyn jälkeen vieraat vietiin katsomaan jokakeväisiin huippuhetkiin kuulunutta vappupäivän paraatia. Lares muistaa, kuinka Mao siirtyi aivan heidän lähelleen vastaanottoaitiossa. "Kuva, jonka hänestä sain, oli julkisuudessa kerrotun mukainen. Mao oli jähmeä, jyhkeä, hitaasti liikkuva hahmo."

Tiibetistä maanpakoon joutunut Dalai Lama kuvailee Maoa teoksessaan Maani ja kansani puolesta: "Hänen ulkonäkönsä ei antanut vihjettä hänen henkisestä voimastaan. Hän ei näyttänyt terveeltä, vaan huohotti ja läähätti ainaÊ6;Hän oli hidas liikkeissään ja vieläkin hitaampi puheissaanÊ6;"

Mao Zedongin persoona on herättänyt paljon keskustelua. Maon aikana talouselämä vakautui, työtä ja peruskoulutusta järjestettiin kaikille. Maa jaettiin uudelleen vuonna 1952. Olihan suuri keisari hankkinut taustatukea juuri köyhistä talonpojista. Naisten oikeuksia korjattiin: avioero tuli sallituksi, lapsiavioliitto ja moniavioisuus kiellettiin.

Kuva Maosta on ristiriitainen, sillä historia on paljastanut hänet epäsiistiksi syöpöttelijäksi, jonka intohimona olivat teini-ikäiset tytöt. Hammasharja oli Maolle tuntematon käsite.

Toisinajattelijoiden murhat, teloitukset ja kidutukset jäivät delegaation silmiltä näkemättä. Lännelle haluttiin osoittaa, että Kiinassa paistoi ainainen aurinko.

Pekingin jälkeen Nuorisovaltuuskunnan matka kääntyi pohjoiseen, Mantsuriaan, jossa esiteltiin raskasta teollisuutta. Kiina oli ottanut mallia Neuvostoliiton suunnitelmataloudesta, mikä epäonnistui täysin, koska Kiinalla ei ollut edellytyksiä raskaalle teollisuudelle. Yksityisomistus sallittiin tietyin ehdoin, suuryritykset ja ulkomaiset yritykset sen sijaan joutuivat valtion haltuun.

Eteläisessä Shanghaissa oli vuorossa tutustuminen työläisalueisiin. Larekselle välittyi kuva alhaisesta elintasosta.

Hänelle järjestettiin mahdollisuus seurata myös kiinalaista oikeudenkäyntiä.

"Istunto käsitteli avioerotapausta. Se oli melkoisen teatraalinen istunto. Saapuessani oikeussaliin ihmiset nousivat seisomaan käsiään taputtaen", Lares hymyilee.

Suomalaisnuorten toiveena oli nähdä nuoria ja kuulla heidän elämästään uudessa yhteiskunnassa. Shanghaissa toive toteutui, kun Lareksella oli tilaisuus pitää esitelmä suuressa pioneeripalatsissa.

Pioneeriohjaajien erikoiset kysymykset suomalaisesta partiotoiminnasta saivat nuoren miehen vähintäänkin hämmennyksiin:

"Miksi otatte eläinten nimiä ryhmillenne? Ellei halua liittyä Partioon, mitä sitten tapahtuu? Mitä sotilasleikkejä leireillä pidetään? Vaikutelma Kiinasta ennen matkaa ja sen jälkeen? Mitä konkreettista partiolaiset ovat tehneet maailman rauhan hyväksi?"

Lares kertoo, että kysymysten poliittisuus ja yhteiskunnallisuus hämmästyttivät. Suomessa nuorisotyössä ei ollut niin voimakasta yhteiskunnallista otetta. Maon aikaiset kasvatusperiaatteet olivat tehneet yksilöstä kommunistisen aatteen äänitorvia.

Viisiviikkoisen matkan päätepiste oli Kanton.

"Kotiin palatessani olin hurmioitunut. Kiinassa, Hymyn maassa, ilo säteili kaikkien kasvoilla. Myöhemmin mietin, että se olikin vain kulttuurinen tapa osoittaa vieraanvaraisuutta", Lares sanoo.

"Hymyn maalla" oli pian suomalaisdelegaation vierailun jälkeen edessään välirikko Neuvostoliiton kanssa, kulttuurivallankumous ja miljoonien ihmisten vuodatettu veri. Hiljaiselosta huolimatta Suomi ei katkaissut suhteitaan Kiinaan. Viime vuosikymmeninä suhteet ovat olleet hyvät.

Ilmoita asiavirheestä