Entisten piispojen kuvat ja kalusteet hiljattain kunnostetun tuomiokapitulin saleissa keräsivät uteliaita ja arvostavia katseita lauantaina. Kansainvälisen matkailuoppaan päivän merkeissä tuomiokapituli avasi ovensa yleisölle ja oppaiden johdolla kansalaiset pääsivät kurkistamaan yleensä varsin suljettuun hiippakunnan hallinnon sydämeen. Tosin piispaa tai muutakaan hiippakunnan johtoa ei paikalta löytynyt, mutta historiaa ja nykypäivää sitäkin enemmän.
"Hyvin mielenkiintoinen ja hyvä, että tänne pääsi katsomaan. Kauniit sävyt ilahduttivat. Hyvä, että vanhaa kulttuuria säilytetään", kehuu oululainen Väinö Tyni. Hänen vaimonsa Helka Tynin mieleen jäi erityisesti piispan sali, kalustot ja värien käyttö. "Upeat värit, mutta onneksi ei ole liian hienoa", Helka Tyni huomauttaa.
"Oikein mukava käydä, herätti monenlaisia ajatuksia ja nyt pitää lähteä tutkimaan historiaa", arvioi oululainen Pirkko Runtti opastuskierroksen jälkeen. Tuomiokapitulin yleisökierros oli Runtin mieleen siksikin, koska hänen suvussaan oli pappismiehiä 1800-luvun Oulussa.
Yleisökierroksia vain
poikkeustapauksissa
Ilmaiset opastukset kiinnostivat ihmisiä, sillä varatut 150 lippua loppuivat alkuunsa. "Saman verran olisi mennyt lisääkin", sanoo Kirsi Eskola Oulun kaupungin matkailupalveluista. Toiveita uusista yleisökierroksista ei näiltä näkymin kuitenkaan ole, sanoo tuomiokapitulin lakimiesasessori Osmo Rahja. "Tämä on 15 ihmisen työpaikka. Mutta ehkä jossain erityistapauksissa voidaan miettiä yleisöopastuksia", Rahja pohtii.
Viitisentoista opasta kuljetti 15 hengen ryhmiä ympäri tuomiokapitulin tiloja. Yleisölle kerrottiin talon historiaa, nykytoimintaa sekä taloa isännöineiden piispojen vaiheita. "On varmasti kiinnostava nähdä, miten piispat ovat täällä asuneet", sanoo ensimmäisen kierroksen oppaana toiminut arkkitehti, tutkija Kaarina Niskala.
"Oikein sievää on, juhlallisen näköistä. Koko talo on kiinnostava kun ei tänne aiemmin ole päässyt", myhäilee Niskalan kierrokselle osallistunut oululainen Osmo Niemelin. Piispoista Niemelinin mieleen on jäänyt etenkin vuosina 1954-1963 piispana ollut Olavi Heliövaara. "Kävin tuomiokirkossa poikasena häntä kuuntelemassa. Hänellä oli erikoisen kirkas ja korkea ääni", Niemelin muistelee.