Kemi talousvaikeuksineen ja lomautuksineen on taas ollut otsikoissa. Televisiokuvissa vanhusten vaipparallissa haiskahtaa kemiläisyys. Ei auta, vaikka muutkin ovat samassa jamassa, Kemi nappaa miinuspinnojen piikkipaikan puhtaalla rutiinilla.
Lumilinnoistaan ja jäänmurtajastaan kuulu punainen kaupunki läpäisee kielteisissä kysymyksissä kevyesti valtakunnallisen julkisuuden.
Kaupunginsihteeri Matti Kurkelaa sieppaa tämä epäoikeudenmukaisuus. "Myönteisen uutisen saaminen päämediaan on lähes mahdottomuus", hän huokaa.
Vuodesta 1972 kaupunginsihteerinä ja johdon esikuntapäällikkönä toiminut Kurkela tuntee talon ja sen tavat, kaupungin historian ja teollisuuspaikkakunnan dynaamisen sykkeen. Haukiputaalla syntyneestä ja Oulussa ylioppilaaksi kirjoittaneesta keskustalaistaustaisesta maisterista on tullut Kemin puolestapuhuja numero yksi.
Eläkepäivät alkavat vuodenvaihteesssa, mutta kotikaupunkia ei jätetä.
Kurkela tuntee kuntakentän ja tietää, että Kemi pärjää palveluillaan hyvin muiden joukossa. Kemiläinen rohkeus, uudet aloitteet ja innovaatiot ja monissa asioissa edelläkävijän rooli puhuttelevat myös muita kunta-alan virkamiehiä.
Kemillä on asema kaupunkien joukossa, eikä se ole vallan vähäinen.
"Meillä ei ole aihetta pessimismiin, ruikuttamiseen eikä itseruoskintaan. Me hoidetaan tämä homma. Elinkeinoelämän rattaatkaan eivät ole koskaan aikaisemmin pyörineet näin lujaa kuin tänään", kaupunginsihteeri korostaa.
Miesmuistiin pahimmasta talouskurimuksestakin on mahdollista päästä yhteistyöllä muutamassa vuodessa, mutta sisäisellä saikkaamisella ahdingosta nouseminen vie kymmenen vuotta, Kurkela näkee.
Kurkela muistaa ajat, jolloin talous oli vahva: 1970-luvulla Kemi vielä lainaili naapureilleenkin.
Kemissä kriisikunnan tunnukset ovat täyttyneet ja valtio on tulossa opastamaan taloudenpidossa. Tähän on jouduttu, koska vasemmistoliiton valtakaudella päättäjät eivät halunneet tai uskaltaneet aukaista solmua, ja koalitiollakin meni etsikkoaika jahkaillessa.
Mutta Kurkelan mukaan ei ole syytä lietsoa katastrofitunnelmia. Homma hoituu kyllä ulkopuolisinkin voimin, jos omilla poliitikoilla ei riitä kanttia. "Näin synnit menevät toisten niskaan."
Kurkela muistuttaa, ettei Kemi ole yksin talousvaikeuksissa. "Tässä piilee paradoksi: Valtio on rikkaampi kuin koskaan ja kunnat köyhiä. Herra Sailas (valtiosihteeri Raimo Sailas) ei ole aivan syytön tähän tilanteeseen. Hän on pyörittänyt viimeiset kymmenen vuotta ministereitä ja valtioneuvostoa miten tahtoo. Kuntia ajetaan yhteen, mutta liitokset eivät yksin riitä, tarvitaan myös valtion ja kuntien kustannusjaon tarkistamista."
Kurkelalla on visio Meri-Lapin kaupungista, jossa viisi kuntaa on pakattu saman hallinnon alle. Hänen mielestään Oulun pohjoispuoliset kunnat yhdistyvät Ouluun 2015 mennessä, silloin Meri-Lapin kaupungin ja Oulun raja kulkisi Kuivajoessa.
Nyt tarvitaan selvityksiä kuntaliitoksen eduista ja haitoista. Kemi on ollut valmis liitoksiin jo vuosia, mutta naapurit ovat olleet viileitä. "Kemi on ainoana nähnyt pitemmälle kuin muut. Olemme sitä paitsi jo kymmenin sitein naimisissa keskenämme. Paketti on vain nuijankopautusta vailla."
Naapurinihkeyden taustalla ovat asenteet ja kulttuurierot. Kemiä on vuosien varrella syytelty päsmäröinnistä ja ylimielisyydestä. Ei löydy perusteita, Kurkela vastaa. Seudullisissa yhteistyökuvioissa Kemi ei ole kahminut valtaa eikä sanellut, mutta ottanut kyllä suurimman maksajan roolin.
"Kemiä ei taatusti voi syyttää neuvotteluhalun puutteesta. Tämä on ollut päälinja, mutta kieltämättä joitakin ylilyöntejä ja taitamattomuuttakin on ollut", Kurkela huomauttaa. Hänen mielestään alueen asukkaiden ja elinkeinoelämän olisi syytä lähteä liikkeelle, jotta palvelut pelaavat myös tulevaisuudessa seutukunnassa.
