Jälleen on tapahtunut se, mitä tässä turvallisessa hyvinvointimaassa ei saa tapahtua. Yhteiskunta on järkkynyt perustuksiltaan - taas.
Kaikki on kuin aavemaista toisintoa helmikuussa 1986 tapahtuneen Olof Palmen murhan jälkeisistä järkyttävistä tapahtumista - vallitsee hämmennys, ja poliitikot ja toimittajat itkevät avoimesti televisiossa.
Tapahtuneen vaikutuksia on vaikea arvioida tänä päivänä. On kuitenkin selvää, että teko, joka näyttää olevan johtavaan poliitikkoon kohdistunut hyvin amatöörimäinen murha, on ottanut kuristusotteen koko ruotsalaisesta yhteiskunnasta.
Kysymykset kasautuvat. Saako tavaratalon veitsellä aseistautunut nopeajalkainen laukkuvaras todellakin haastaa avoimen yhteiskunnan ja vaikuttaa turvallisuuteen? Eikö poliisi pysty jäljittämään miestä, jonka useat todistajat näkivät ja jota he ovat varmasti pystyneet kuvailemaan?
Voi liioittelematta sanoa, että tämä kaikki tulee vaikuttamaan koko ruotsalaiseen yhteiskuntaan pitkälle tulevaisuuteen, vaikka murhaaja saataisiinkin nopeasti kiinni.
Lyhyellä tähtäimellä voi odottaa, että Lindhin murha vaikuttaa sunnuntain Emu-kansanäänestykseen siten, että kyllä-puoli vahvistuu, vaikka yksikään poliitikko ei halua sanoa tätä ääneen. Monet poliitikot ovat jopa selittäneet, että kansanäänestys, jota on luonnehdittu Ruotsin kohtalonkysymykseksi, tuntuukin yht'äkkiä menettäneen merkityksensä. Kumpikin puoli on vaimentanut kampanjaansa sunnuntain edellä.
Poliisi ja turvallisuuspoliisi tulevat saamaan osakseen paljon aiheellista arvostelua muun muassa siksi, että ulkoministerin turvallisuustilanne arvioitiin väärin. Kuinka kyllä-puolen näkyvimmän hahmon uskallettiin antaa kulkea ilman henkivartijaa? Päitä tulee putoamaan.
Kun poliisi nopeasti ilmoitti, että tapahtumaa tutkimaan on asetettu erikoisryhmä, tuskin kukaan Ruotsissa koki sitä turvallisuutta lisäävänä asiana. Olof Palmen murhaa tutkimaanhan asetettiin erikoisryhmä toisensa jälkeen. Aikaisemmin tänä vuonna jälleen yksi lakimies sanoi itsensä irti Palme-materiaalin uudelleentutkimisen tehtäväkseen saaneen ryhmän johtajuudesta.
Murhaa on käsitelty kymmenissä kirjoissa, ja pelkästään tänä vuonna on ilmestynyt kaksi teosta, joista toisen on kirjoittanut muuan turvallisuuspoliisin entisistä johtajista ja toinen on puolestaan erään lainopin professorin kirjoittama dekkari. Koko ajan esitetään uusia murhateorioita ja osoitetaan uusia murha-aseita.
Olof Palmen 17 vuotta sitten tapahtunutta murhaa tai Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneita terrori-iskuja ei mainittu sanallakaan, kun pääministeri Göran Persson torstaiaamuna itkien ilmoitti lehdistölle ja kansalle Anna Lindhin menehtyneen vammoihinsa. Lindhin kuoleman jälkeen Persson tarvitsi neljä tuntia aikaa kootakseen itsensä, ennen kuin hän pystyi ilmoittamaan asiasta. Pääministeri tunsi luultavasti tehtäväkseen rauhoitella ruotsalaisia, jotka eivät kaipaa uusia traumoja. Lehdistötilaisuudessa ei sallittu kysymyksiä.
Jos toimittajat olisivat saaneet esittää kysymyksiä, he olisivat todennäköisesti pyrkineet vaikuttamaan samassa hengessä eli lievittämään ruotsalaisten ahdistusta tärkeän poliitikon kuolemasta, joka tapahtui tarkalleen New Yorkin terrori-iskun kaksivuotispäivänä.