Irakin kurdipeshmergojen ja amerikkalaisten laskuvarjojoukkojen muodostama pohjoisrintama seisoo paikallaan. Kurdien olisi suhteellisen helppo vallata sekä Mosul että Kirkuk. Molemmissa on kurdiväestöä. Jos kurdijohdon käsky käy, kansannousu syntyy.
Mutta kurdien marssi Mosuliin ja Kirkukiin sisältää Turkin sekaantumisen vaaran. Se pelkää, että Kirkukin öljykentät loisivat taloudellisen pohjan kurdien hyvinvointivaltiolle, joka vetäisi muiden maiden kurdeja kuin hunaja kärpäsiä.
Ennen etenemistä Kirkukiin selusta on turvattava. Todennäköisesti tästä syystä Yhdysvaltojen ulkoministeri Colin Powell lensi Ankaraan.
Turkin takia kurdien operaation on tapahduttava Yhdysvaltojen komennossa.
Irakin kurdien asevoimat nousevat arviolta 80 000 mieheen. Siitä voi tulla Yhdysvaltojen jälkeen liittouman toiseksi suurin joukko. Mutta kurdien asevoimien vahvuus tekee Turkin sekaantumisen erityisen vaaralliseksi.
Kurdikoulua ei
ole olemassakaan
"Älä usko kaikkea. Turkissa laki ja täytäntöönpano ovat kaksi eri asiaa", sanoo asyyrialainen arkkipiispa Timotheus Samuel Aktas kysyessäni, eikö kurdikielisten yksityiskoulujen salliminen samalla laillista arameankielistä koulua.
Arkkipiispa puhuu pitkään ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmitusta Lausannen sopimuksesta, jossa Turkki sitoutuu suojelemaan vähemmistöjään. Enempää seemiläisiä asyyrialaisia kuin kurdeja ei mainita siinä, joten sopimusta ei ole ulotettu heihin.
Diyarbakirilaisella yrittäjällä, Cavit Saticsilla on kolme kouluikäistä lasta. Hän nauraa makeasti kysyessäni, käyvätkö he kurdikielistä koulua.
"Ei sellaista ole olemassa. Kurdikielinen koulu on jokaisella kotona", Satics sanoo.
Myöskään kurdikielistä televisiota ei ole olemassa, vaikka se on lailla sallittu samaan tapaan kuin koulut.
"Paperilla voi säätää mitä tahansa, mutta täytäntoonpano on toinen asia", sanoo Satics päätään pudistaen ja epäilee, ettei elä kyllin vanhaksi nähdäkseen toimeenpanon.
Lait EU:lle
silmänlumeeksi
Sulttaani Abdulhamidin perinne elää. Abdulhamid sääti länsivaltojen mieliksi ennen Berliinin kongressia vuonna 1878 perustuslain ja peruutti sen sitten kongressin jälkeen. Kurdeille on tehty erinäisiä myönnytyksiä EU-jäsenyyttä silmälläpitäen, mutta toimeenpano on laiminlyöty.
Kurdialuetta tunteva turkkilainen poliitikko Hasim Hashemi vaatii, että "olisi alettava toimeenpanna niitä EU-jäsenyyttä silmällä pitäen säädettyjä lakeja, jotka sallivat äidinkielisen radiotoiminnan ja koulut".
Hashemi on huutavan ääni korvessa, sillä sekä hallitus että oppositio ovat kurdien vähemmistöoikeuksia vastaan.
Hashemi vaatii, että turkkilaisten olisi unohdettava "kurdifobiansa", ja valittaa, ettei "hallituksen kurdifobiaan pohjaava politiikassa ole muutoksia eikä niitä ole näkyvissä lähitulevaisuudessakaan".
Turkin hallitus on operoinut itsensä eristyksiin Irakin sodassa. Siihen on syynä suhtautuminen kurdeihin.
Hashemin mielestä kurdifobiaan pohjaava ulkopolitiikka ei ole kovin järkevää, kun alueella "riehuu sota, jonka tulokset ovat avoimet. Se vie Turkin eristyksiin ja haittaa meidän EU-kurssiamme."
Hashemi ei näe Irakin kurdien autonomiaa peikoksi, sillä he saivat jo 1970-luvulla itsehallinnon. Tätä taustaa vasten Turkilla ei ole syytä kieltää kurdien oikeutta omien kansallisten etujensa ajamiseen.
Poltetun maan
politiikka
Kukkulat Mar Gabrielin luostarin ympäristössä ovat kaljuja. Maallikkoveli George työntää oksia kaminaan. Säästäväisesti, sillä puusta on pulaa. Kysyn, mistä luostari saa puunsa.
"Ostamme kylistä. Ennen nämä vuoret olivat pensasmetsikön peitossa, mutta armeija poltti ne. Pensaat kasvoivat nopeasti uudelleen, mutta armeija poltti ne taas. Ei tämä ole heille oikeaa Turkkia, eivät he välitä".
Georgen mukaan syynä metsien polttoon oli PKK eli kurdien aseelliset joukot. Armeija tahtoi estää ennalta piileskelyn pusikossa. Samasta syystä myös Idilin pikkukaupungin kristityt talot on tuhottu. George toteaa, ettei enempää pusikoissa kuin taloissa ollut kurdisissejä.
Diyarbakirin ihmiset pelkäävät myrkkykaasuhyökkäystä. Virallinen taho kertoo, että Persianlahden sodassa pelko oli sama, mutta suuri osa väestöstä pakeni maaseudun kyliin sukulaistensa luokse. Nyt Diyarbakirissa on kolme kertaa enemmän väkeä eikä heillä ole sukulaisia maaseudulla.
Virallinen taho ei kerro, ettei maaseudulla ole kyliä. Turkin armeija on ne tuhonnut ja väki on joutunut muuttamaan suuriin kaupunkeihin.
Joskus 1980-luvulla kurdialueen tiet olivat hyvät ja hotelleja nousi kuin sieniä sateella. Nyt tiet ovat kurjassa kunnossa ja matkailun infrastruktuuri muutenkin heikko. Matkailusta piti tulla kurdialueen hyvinvoinnin lähde, mutta kurdien aseellinen taistelu muutti kaiken. Aluetta laiminlyödään tarkoituksellisesti, jotta väki kaikkoaisi.
Informaatioministeriön lehdistölle jakama Turkki-opas kertoo Hosapin satulinnasta. Se on sotilasalue, josta santarmi karkoittaa pyssyä heiluttaen jokaisen, joka uskaltaa edes pysähtyä lähistölle.
Samainen matkaopas ylistää pilviin Tuncelin alueen. Siellä oli 1930-luvun verisin kurdikapina. Siitä pitäen alueella on ollut viisi kertaa enemmän sotilaita kuin siviilejä.
Sain erikoisluvan yöpyä Tuncelissa. Se muistutti kotiarestia. Hotellista ei ollut poistuminen ja vartija istui oven takana koko yön. Aamulla kaupungista oli lähteminen poliisisaattuessa.