Damaskos Kurdistanin isänmaallisen unionin, PUK, Damaskoksen toimiston johtaja Hawzheen Manmy on kaunis nuori nainen, joka istuu suuressa huoneessa mahtavan kirjoituspöydän takana.
Hän asettaa sanansa äärimmäisen diplomaattisesti, sillä kurdit purjehtivat hyvin karikkoisessa vedessä. Paha kari on yhä Turkki.
"Ei meillä ole sotaa. Kurdistanissa on hyvin rauhallista", Manmy vastaa kysymykseen, kuinka sota menee.
Hänen mukaansa kurdipeshmergojen taktiikka on odottaa ja katsoa. Tilaisuuden tullen miehitetään irakilaisten tyhjäksi jättämät asemat.
Mosulin lähellä kurdien päämäärä on estää Irakin joukkoja vetäytymästä Bagdadin luokse. Ryntäys Mosulin kaupunkiin ei ole suunnitelmissa.
Turkki on vaara kurdeille
Kurdit eivät missään tapauksessa marssi yksin öljykaupunki Kirkukiin, koska siitä seuraa "ongelmia". Kirkukin valtaus voi tapahtua vain yhdessä amerikkalaisten kanssa. Manmy ei suoraan nimeä Turkkia siksi ongelmaksi, mutta myöntää tarkoittavansa sitä.
Turkin joukot seisovat yhä rajalla. Vaikka Turkin talous on maanraossa ja Pohjois-Irakiin marssi maksaisi Yhdysvaltojen välttämättömän avun, ei vaara kurdien kannalta ole ohitse.
Siksi on toimittava hyvin varovaisesti.
Turkin ohella myös Syyria on järjestänyt vaikeuksia.
"Syyria ei enää päästä avustusjärjestöjen ihmisiä ja journalisteja rajan ylitse Kurdistaniin. Paikalliset voivat yhä kulkea", Manmy valittaa ja kertoo muutoksen tapahtuneen perustelematta ja ennalta ilmoittamatta viisi päivää sitten.
Mahdollisen kansannousun järjestämiseen Kirkukissa Manmy toteaa sen olevan Kirkukin ihmisten asia. Kurdipuolueet eivät ole kutsuneet kirkukilaisia veljiään kapinaan, vaan Irakin koko oppositio on kutsunut kaikki irakilaiset nousemaan Saddam Husseinin hallitusta vastaan.
"Hallituksen tapporyhmät ovat vielä kaikkialla", Manmy vastaa kysymyksen, miksei kansannousua ole tapahtunut. Hänen mukaansa vuoden 1991 kapinan tuloksena Irakissa tapettiin puoli miljoonaa ihmistä.
"Ihmisillä ei ole mitään takeita, että liittouma jää heitä suojaamaan. Jos he lähtevät, tapporyhmät iskevät heti. Vuosi 1991 on saanut heidät hyvin varuilleen. Jos liittouma vapauttaa yhden kaupungin ja antaa sen ihmisille takeet, ehkä muiden kaupunkien ihmiset sitten harkitsevat asian uudestaan", Manmy selittää.
Sodanjälkeinen tavoite tulee kuin apteekin hyllyltä: "Demokraattinen Irakin liittovaltio."
Huomautukseen, että kurdit ovat jo kerran saaneet autonomian ja menettäneet sen samantien jokseenkin verisesti, Manmy naurahtaa sen autonomian olleen vain paperilla. Vuoden 1975 julmat tapahtumat eivät toistu, koska tilanne on kokonaan toinen.
"Ei ole enää vuosi 1975. Silloin kurdeilla ei ollut ystäviä. Nyt meillä on tukea kaikkialta maailmasta. Tällä kertaa kurdit voivat itse päättää asioistaan. Tämä on meidän tilaisuutemme ja meidän puolueemme osaavat käyttää sitä hyväkseen. Tämä on oikea tilanne", sanoo Manmy ääni täynnä luottamusta.
Manmyn luottamus synnyttää pahan olon. Valtioilla ei ole ystäviä, on vain etuja. PUK:n puoluejohtaja Jalal Talabani käytti tilaisuutta myös 1991. Silloinkin hän oli ylen luottavainen ja yhtä tyytyväistä hymyä kutsuessaan minut mukaansa vapaaseen Kurdistaniin.
Talabani ei päässyt lähellekään kotiseutujaan Irakin kurdialueen itäosaan. Jo länsinurkan Dohukissa hän joutui puhumaan ihmisille Saddamin tykkien mylviessä taustalla ja Dianan jälkeen tie oli raivattava vastakarvaan pakenevia ihmismassoja. Shaklavaa pidemmälle emme päässeet. Saddamin joukot olivat jo Kurdistanin suurissa kaupungeissa.
Nyt ei ole vuosi 1991. Liittouma ei jätä Saddamia valtaan. Mutta kurdien historia on täynnä taistelua jonkun muun etujen puolesta. Heitä on aina käytetty hyväksi ja sitten lakaistu pöydältä.
Eivät kurdit vielä ole voittaneet Irakin sodanjälkeisiä järjestelyjä.
Kurdien käsitys liittovaltiosta on erilainen kuin Irakin arabien. Ja mikä on Yhdysvaltojen etu? Se ajattelee myös arabeja, koko arabimaailmaa ja Turkkia, suuria osapuolia, joihin sillä nyt on viileät välit. Siinä pelissä voivat kurdit taas vetää lyhyemmän korren.
Itsenäinen Kurdistan vain unelma
Kurdit etenevät hyvin varovaisesti, etteivät ärsyttäisi muita kurdimaita. Manmy ei suostu puhumaan mitään suhteista naapurien kurdeihin.
"Me voimme puhua vain Irakin kurdien puolesta", hän sanoo tiukasti, mutta myöntää jokaisen kurdin unelman olevan kaikkien kurdien itsenäinen Kurdistan.
"Me olemme yksi kansa, meillä on sama kieli ja kulttuuri. Tietysti tunnen muiden maiden kurdit omikseni, mutta me ajamme vain Irakin kurdien asioita. Unelmat ovat toinen asia."
"Tiedätkö, että jos ajattelee koko Kurdistania, meidän maamme on itse asiassa hyvin rikas? Meillä on öljyä ja meillä on vettä", hän kysyy.
Vastaan tietäväni, sillä juuri siinä piilee kurdien ongelman ydin.