Erbil Puolittain autonomisen Irakin Kurdistanin näkökulmasta Saddam Husseinin oikeudenkäynti on vasta alkua pitkälle oikeusprosessille. Irakin Kurdistanin ihmisoikeusministeri Mohammed Ihsan valmistelee aktiivisesti oikeudenkäynnin jatkoa: kurdikysymysten käsittelyä.
Oikeudenkäynti huonosti järjestetty
Nuorukaisena kurditaistelijoiden joukossa leipurina toiminut ja sen jälkeen pitkään Lontoossa maanpaossa asunut 39-vuotias oikeustieteen tohtori on yksi harvoista irakilaisista kansainvälisen oikeuden asiantuntijoista. Mohammad Ihsan on työskennellyt Amnesty Internationalin, Human Rights Watchin ja ennen kaikkea Indictin kanssa. Indict on Lontoossa toimiva komitea, joka valmisteli kansainvälistä oikeudenkäyntiä Saddam Husseinia vastaan jo vuosia ennen diktaattorin kaatumista.
Kurdistaniin palattuaan ministeri Ihsanin on täytynyt sopeutua paikan päällä tapahtuneisiin tosiasioihin - ennen muuta siihen, että nyt on olemassa Irak-tuomioistuin. Hän joutuu myös se kamppailemaan sen ongelman kanssa, että näin laajaan oikeudenkäyntiin ei ole riittäviä valmiuksia.
Ihsan pahoittelee Bagdadin oikeudenkäynnin "huonoa organisoimista" -- esimerkiksi todistajien kuljetuksia ei ole kyetty varmistamaan. Hän torjuu epäilykset Irak-tuomioistuimen laillisuudesta, sillä se on YK:n päätöslauselmien linjan mukainen, ja hän luottaa myös tuomioistuimen teoreettiseen kykyyn hoitaa oikeudenkäynti päätökseen.
Mohammed Ihsan muistuttaa, että "arvostelijoilla ei ole muuta ratkaisua tarjottavanaan". Kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole valtuuksia tehdä takautuvia ratkaisuja, eikä Irak ei ole allekirjoittanut Rooman sopimusta
Erityistuomioistuimen perustaminen, kuten esimerkiksi entisen Jugoslavian tapauksessa tehtiin, taas olisi vaatinut äänestystä YK:n turvallisuusneuvostossa, ja "Ranska, Kiina tai Venäjä olisivat estäneet päätöksen hyväksymisen".
Niinpä syntyi ajatus sekatuomioistuimesta, jossa olisi mukana irakilaisia ja kansainvälisiä tuomareita. Mutta kansainvälisten tuomarien osallistuminen tuomioistuimen työskentelyyn vaarantui, kun Irakin hallitus palautti maahan kuolemantuomion. Vaihtoehdoksi jäi siis vain irakilainen tuomioistuin.
Ainoa vaihtoehto irakilais-oikeus
Kurdituomarit ja asianajajat, joita auttavat erilaiset uhrien järjestöt, jotka kaikki ovat toimineet aktiivisesti jo pian kahden vuoden ajan, ovat koonneet kanteita viideksitoista eri tutkintakokonaisuudeksi. Niiden osalta pidetään yhtä monta oikeudenkäyntiä, mahdollisesti Kurdistanissa, jonne Irak-tuomioistuin on avannut kaksi toimistoa ja nimittänyt neljätoista tuomaria.
Yksi tuomareista - joka on paljastanut tehtävänsä vain perheelleen ja muutamille hyvin läheisille ystävilleen, vaikka turvallisuustilanne Kurdistanissa onkin verrattoman paljon parempi kuin Bagdadissa - selosti Le Monde -lehdelle viidentoista syytekokonaisuuden sisältöä.
Ne koskevat muun muassa vuonna 1979 tapahtunutta noin 10 000 shiialaisen kurdin surmaa ja 750 000 kurdin karkottamista Irakiin sekä vuoden 1991 tukahdutustoimia. Lisäksi syytteissä on mukana 8 000 Barzanin klaanin miehen joukkosurma, Anfalin kampanjat, Halabjan kaasutuskuolemat sekä useita erillisiä kadonneita koskevia syytekohtia (350 000 tapausta), raiskauksia, ympäristölle aiheutettuja vahinkoja ja niin edelleen.
Kiperin kysymys on joukkohaudat
Näiden syytteiden osalta on koottu kymmeniätuhansia todistajanlausuntoja ja asiakirjoja. Kaikkein kiperin kysymys ovat kurdien joukkohaudat. Ne sijaitsevat Irakin eteläosan autiomaassa, vaikeakulkuisella alueella, ja niitä on alettu vasta nyt löytää. Ministeri Ihsan on viettänyt alueella viikkokausia pienen työryhmän kanssa.
"Meillä ei ollut riittävästi oikeuslääkäreitä eikä riittävästi varusteita, vaan jouduimme tekemään kaiken käsin", hän kertoo.
Joukkohautojen paikkoja on löydetty ennen kaikkea erilaisten arkistojen ansiosta. Joitakin arkistoja löytyi Kurdistanista vuonna 1991 turvallisuusjoukkojen luolista, ja niitä on sen jälkeen voitu tutkia Denverin yliopistossa Coloradossa - "niiden joukossa on kidutusta ja teloituksia esittäviä videokasetteja, joita alaiset ovat lähettäneet Saddamille todistaakseen, että he ovat noudattaneet käskyjä", ministeri kertoo.
Lisäksi on käytettävissä 13 tonnia asiakirjoja, jotka takavarikoitiin Bagdadissa vuonna 2003, ja joiden parissa Mohammed Ihsan on työskennellyt neljän kuukauden ajan.
"Monet todisteista ovat raskauttavia Saddamin ja hänen pyöveleidensä kannalta. Mukana on nimiä ja tietoja komentoketjusta, ikään kuin he olisivat olleet ylpeitä rikoksistaan ja uskoneet hallintonsa kestävän ikuisesti."
Mohammed Ihsanin mielestä oikeudenkäynnin on saatava maa "kohtaamaan vaikea menneisyytensä, mikä on ehtona sille, että sovinto voi olla mahdollinen".
Mutta eikö vaarana ole, että oikeudenkäynti syventää entisestään eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä kuiluja?
"Sitä ei voi ennustaa, mutta totuuden pakoilu vain pitäisi yllä noita kuiluja. On kohdattava todellisuus. Nykyisten tappajien johtajat ovat suurelta osin niitä, jotka johtivat verilöylyjä Saddamin aikana. Jotta tämä saataisiin päättymään, syylliset täytyy nimetä ja heitä on rangaistava."