Musiikki ja sen tulkinta. Koreografia ja radan hyväksikäyttö, kekseliäisyys.
Siinä pari pöytäkirjan arvostelukohtaa, joihin kouluratsastustuomarit piirtävät numeroita tulevana sunnuntaina Äimärautiolla. Oulun Pokaalissa kilpaillaan pitkästä aikaa kouluratsastuksessa, ja kyseessä ovat harvinaiset Grand Prix -tason kilpailut.
Lauantaina kisaan kutsutut maamme kärkikouluratsastajat ottavat toisistaan mittaa Grand Prix -ohjelmassa ja sunnuntaina on luvassa taiteellisempi osuus, Grand Prix Kür.
"Kür on kouluratsastusluokka, jossa ratsastaja suunnittelee itse ohjelman ja sovittaa sen valitsemaansa musiikkiin. Esitykseen pitää sisältyä tietyt pakolliset liikkeet, jotka voivat toistua ohjelmassa useaankin otteeseen", valottaa kilpailun puheenjohtajatuomari Irmeli Summanen.
Näitä vaadittuja liikkeitä ovat muun muassa lisätyt askellajit, laukanvaihdot joka toisella ja jokaisella askeleella, laukkapiruetit, passage ja piaffe. Liikkeet pisteytetään vaikeustason mukaan, joten kolmen viimeksi mainitun pisteet kerrotaan kahdella.
"Nämä ovat niitä äärimmäisen koottuja liikkeitä, joissa hevosen pitää polkea takajaloillaan syvälle rungon alle ja jotka siksi ovat hevoselle fyysisesti vaativia. Jotkut hevoset eivät opi niitä koskaan."
Pistesaalistaan ratsastaja voi kasvattaa nostamalla ohjelmansa vaikeusastetta esimerkiksi kaksoispirueteilla, vaikeilla siirtymisillä tai liikkeiden suorittamisella kaarevilla urilla.
"Pöytäkirjassa arvostellaan myös vaikeusasteeseen liittyvä hallittu riskinotto, eli ratsastaja voi hevosen tuntien kokeilla rajojaan", tuomari vakuuttaa.
Ohjelma ei kaadu
yhteen virheeseen
Kür-ohjelman suunnittelu on ratsastajalle melkoinen haaste. Viidestä ja puolesta kuuteen minuuttiin kestävään ohjelmaan on mietittävä koreografia ja sovitettava musiikki. Käynnin, ravin ja laukan on osuttava oikeisiin rytmeihin.
Koska musiikista ja sen tulkinnasta saadut pisteet kerrotaan muiden taiteellisten pisteiden ohella loppupisteisiin neljällä, ei ole yhdentekevää, millainen musiikki taustalla soi. Sen suhteen ei ole rajoituksia, mutta suosituksia kylläkin.
"Suositus on, että käytettäisiin instrumentaalimusiikkia. Se voi olla ihan yhtä hyvin klassista kuin rokkiakin. Itse pidän eniten ohjelmista, joissa on jokin teema, oli se sitten tietty säveltäjä tai vaikkapa elokuva, jonka musiikkia käytetään. Sekalaiset tilkkutäkit, joissa musiikki ja sen tyyli vaihtuvat vähän väliä, ovat turhan häiritseviä", kertaa Summanen musiikillisia arvosteluperusteitaan.
Moni ratsastaja suunnittelee ohjelmansa myös sitä silmällä pitäen, että jokin liike sattuu menemään alkuohjelmassa pieleen. Loppuohjelmaan voi jättää hätävarapaikan, jossa kyseisen liikkeen voi suorittaa uudelleen parempien pisteiden toivossa. Ohjelma ei siis kaadu yhteen virheeseen.
Taiteelliset pisteet
tasa-arvoisiksi
Kouluratsastus on arvostelulaji. Oulun kisassa kentän laidalla ratsukon suoritusta seuraavat haukankatseillaan Summasen lisäksi Maisa Torkkola ja Ruotsista vieraileva Claes Cederström.
"Tuomarille kür on perusohjelmaa vaikeampi arvostella, kun liikkeiden järjestystä ei tiedä. Teknisten suoritusten lisäksi pitää miettiä koreografiaa ja musiikkia. Uusien arvostelusääntöjen mukaan kaikki taiteelliset osiot ovat nyt tasa-arvoisia, kun ne ennen painottuivat eriarvoisesti", Summanen selvittää.
Yleensä tuomareita on tällä tasolla jopa viisi.
"Arvostelulajin kyseessä ollessa voi käydä niinkin, että meillä jokaisella on suoritusten jälkeen omat voittajamme", Summanen tuumaa.
Kaikki hevoset eivät opi kouluratsastuksen vaativimpia liikkeitä
Laukkapiruetti, passage ja piaffe ovat äärimmäisen koottuja liikkeitä, joissa hevosen pitää polkea takajaloillaan syvälle rungon alle. Samalla tulisi säilyttää liikkeen lennokkuus ilman jännitystä.
