Naiset ovat löytäneet sarjakuvan: kuplat puhkeavat.
Tytöt ja naiset ovat astuneet sarjakuvan tekijöiksi, lukijoiksi ja sarjakuvahahmoiksi.
Naiset ovat tuoneet sarjakuvakulttuuriin lisää arkea ja omaelämäkerrallisuutta. Ruutuihin ilmestyi nuorten naisten baareilua, opiskelua, työelämää, ihmissuhteita, ronskia ja pehmeää huumoria, kipakkaa yhteiskuntakritiikkiä, vauva- ja lapsiaiheita.
"Osa naispuolisista sarjakuvantekijöistä on tarttunut naiskulttuurin perinteisiin aiheisiin, kuten ihmissuhteisiin, osa taas on pyrkinyt nimenomaan kritisoimaan naiskulttuurin perinteitä, esimerkiksi erilaisia ulkonäkövaatimuksia", kiteyttävät tuoreen Kotimaista naissarjakuvaa -kirjan (BTJ) tekijät.
Sarjakuva on samalla valloittanut netin. Uusia pienlehtiä, omakustanteita ja verkkogallerioita on synnytetty kiihkeästi, samoin pienten porukoiden kustantamoita.
Sarjakuvablogien määrä on suorastaan räjähtänyt.
"Kun aloitin oman Päiväkuvitelmia-sarjakuvablogini elokuussa 2006, olivat suomalaiset sarjakuvablogit laskettavissa yhden käden sormilla. Kesäkuussa 2008 löytyi yksistään suomalaisia blogeja lähes sata", kertoo sarjakuvantekijä Reetta Laitinen.
Naisten sarjakuva on kirinyt marginaalista maailmankartalle.
Naislukijalle naissarjakuva antaa tunteen asioiden jakamisesta, keskustelusta. Ne tarjoavat itseironista hekottelua ja muutakin peilailua, kun tekijöitä ja tyylejä löytyy jo moneen makuun.
Nettinarttu ja blogibuumi
Blogeja piirtävät etenkin nuoremmat naiset. Naissarjakuvakirja esittelee 31 naispuolista tekijää, joista enemmistöllä on kotisivut ja noin puolella blogi.
"Monet sarjakuvablogin pitäjät ovat opiskelleet tai opiskelevat parhaillaan sarjakuvalinjalla esimerkiksi Limingan tai Oriveden opistossa. Sarjakuvablogien kehitykseen ovat vaikuttaneet erityisesti Limingan sarjakuvalinjan opettajat Keijo Ahlqvist ja Ville Ranta", kehuu sarjakuvantekijä Reetta Laitinen (s.1982), joka on myös yksi kirjan kirjoittajista.
Netin välityksellä sarjakuva voi lähes rajattomasti kansainvälistyä: millä tahansa valtakielellä tai vaikka äärimurteella tekstitettynä.
Kuvillakin kertovan ilmaisumuodon kielimuurit eivät olekaan kaikkein korkeimmat.
Esimerkiksi Nettinarttu-sivusto on ottanut askeleita kansainvälistymisen suuntaan: The Web Bitches on julkaissut kolme kansainvälistä numeroa: Teinit - Teens, Häpeä - Shame ja Bimbo.
Sarjakuvat ovat joko englanniksi tai niissä on englanninkielinen käännös alla. Seuraavan numeron teemakin on julkistettu: Vittu.
Nais-etuliite ärsyttää ja häiritsee joitakin tekijöitä.
"Toiset taas ovat painottaneet töissään erityisesti naissukupuolen kautta tulevaa kokemusta", todetaan naissarjakuvakirjan esipuheessa.
Mielivaltainen sukupuoli
Nais-etuliite merkitsee äärimmillään naissarjakuvan eristämistä omaan karsinaansa - niin kuin naisten tekemälle tutkimukselle tehtiin Tieto-Finlandian voittajan Marjo T. Nurmisen mukaan, ettei se pääsisi häiritsemään muuta tutkimusta.
Naissarjakuvakirjassa mainittu siirtymä harvinaisuudesta sukupuolettomuuteen on ei-toivottavaa kehitystä ja sula mahdottomuus.
"Sukupuoleen perustuva raja on aina mielivaltainen", toteaa Nurminen.
Monen naissarjakuvan sekatyöläisen stripeissä tai sarjakuvanovelleissa seikkailee tekijän itsensä oloinen alter ego.
Suomen ensimmäinen lesbosarjakuva-albumi ilmestyi Sarjamanian Parrakas Nainen -sarjassa 2002. Tämän kunnian sai Annukka Leppäsen ja Katsu Kujalan albumi Anopin unelma. Vielä 1990-luvulla lesbosarjakuvan ystävät hakivat luettavansa ulkomailta.