Teatterikuopassa häärii tehokkaan tuntuinen, hoikka tummatukkainen nainen. Hän on apuna pystyttämässä syksyn ensimmäistä taidenäyttelyä. Seiniin nojaa Matti Pakalénin siniharmaita maalauksia, joissa kiipeää pieniä poikia.
Kuvien pikkumies juoksee ihka elävänä edestakaisin aulassa hohtimet ja vasara kädessään. Varkautelaistaiteilijan poika, 3-vuotias Max, on jo tottunut ripustaja.
"Yksi iso juttu on Teatterikuopan kehittäminen ja markkinoiminen", nimeää tulevia haasteita Kiiminkijoen opiston uusi kulttuurituottaja Jaana Potkonen. Hän on näyttelyn kimpussa paitsi kulttuurituottajana myös taiteilijan ystävänä.
"Toinen iso kehittämisalue on Oskari Jauhiaisen museo Kiimingissä. Siellä on hienot puitteet ja piha-alueet, mutta se on ikävä, että siellä käy niin vähän ihmisiä. O. Jauhiaisen museo on toinen mihin aion panostaa kovasti, että sinne synnytettäisiin lisäarvoa, miksi sinne kannattaa mennä."
Vieraita Varkaudesta
Jaana Potkonen aloitti Kiiminkijoen opiston palkkaamana kulttuurituottajana elokuun alussa. Kuukausi töitä on takana ja visiot tulevasta hahmottumassa.
"Mahdollisuuksia on hirveästi. Täällä on hyvä pohja mistä lähteä liikkeelle ja ponnistaa. Kuoppa on yksi suuri haaste. Näen sen seudullisena tekijänä, joka tarjoaa kulttuuripalvelua ja -tuotantoa lähiseudulle hyvinkin laajasti, Oulu mukaan lukien."
Potkosen visiossa Teatterikuoppa on alueellinen taidekeskus, jossa ovat edustettuina kaikki taiteenlajit: tanssi, teatteri, kuvataide, sanataide, musiikki. Sen lisäksi hän tahtoo tuoda Kuoppaan nykyistä enemmän isompia ja pienempiä vierailevia esityksiä ulkopuolelta.
"Seudullisuus täytyy huomioida, mutta myös vierailut. Niistä ovat esimerkkeinä maanantaina yleisölle avattava Pakalénin näyttely ja myöskin Varkaudesta keväällä mahdollisesti tuotava teatteriesitys Orvot, jossa on oululaislähtöisen Samu Forsblomin musiikki. Varkauden päässä puhutaankin jo kulttuurikanavan avaamisesta Oulun suuntaan", paljastaa Potkonen.
Varkaus ja Savo on yllättävä kulttuurivaihdon suunta. Pohjoisessa on viime vuosina integroiduttu enemmän Barentsin alueelle.
Orpojen yhteydessä mainittu Samu Forsblom on Potkosen ex-avomies ja Kalle-pojan isä. Samu Forsblomin nimi on nyt pinnalla, sillä hän on yksi niistä kolmesta Oulun kaupunginorkesterin intendenttiehdokkaasta, jotka kulttuurilautakunta kutsui haastateltavaksi. 29-vuotias Forsblom työskentelee Hämeenlinnan kulttuurikeskuksen johtajana.
Seuraa Savolaista
Teatterikuoppa on jo haukiputaalaisten tuttu. Jaana Potkonen tahtoo tehdä sitä tutummaksi myös kiiminkiläisille, ylikiiminkiläisille ja oululaisille.
Sijainti Oulun kupeessa on sekä haaste että mahdollisuus.
"Täytyy hyvin taitavasti sumplia se, että olemme luovassa yhteistyössä. Jollain laillahan ollaan tietenkin myös kilpailijoita, mutta kilpailusta olisi tehtävä kaikille tuottoisaa ja kannattavaa", Potkonen pohtii.
Kontakteja ja yhteistyötä Oulun suuntaan helpottaa henkilökemia. Kiiminkijoen opiston ensimmäinen kulttuurituottaja oli Marjatta Savolainen, joka valittiin viime keväänä Oulun kaupungin kulttuuritiedottajaksi.
"Sehän on meille mieletön voimavara, että Savolainen on nyt Nukulla tiedottajana. Marjatta on varmaan edelleen henkisesti meitä: Haukiputaan Jatta jollain lailla."
Marjatta Savolainen asuu yhä Haukiputaalla - ja Potkonen asuu Oulussa.
"Kun toimin Oulussa Aasian aika -tapahtuman koordinaattorina, työhuoneeni oli Nukulla. Nyt Marjatta on Nukun remontin jälkeen ilmeisesti menossa siihen samaan huoneeseen", kertoo Jaana Potkonen.
Tavallaan naiset siis ovat vaihtaneet työhuoneita.
Toiveissa laatikko
Haukiputaalla ja Kiimingissä kulttuuripalvelut tuotetaan omaperäisellä ja ainutlaatuisella tavalla. Vuodesta 2000 kunnat ovat ostaneet palvelut Kiiminkijoen opistolta, joka on maan suurimpia kansalaisopistoja. Opistoa ylläpitää Kiiminkijoen opisto Oy, jonka palkkalistoille Jaana Potkonenkin kuuluu.
"Opisto tuottaa opiston palveluja myös Ylikiiminkiin, mutta kulttuuripalveluja Haukiputaalle ja Kiiminkiin. Vain Haukipudas ja Kiiminki ovat kokonaan ulkoistaneet kulttuuripalvelunsa. Ne omistavat enemmistön Kiiminkijoen opisto Oy:stä, mutta myös Ylikiiminki on pieni osakas."
Ylikiimingissä kulttuuripalveluista huolehtii kulttuuri- ja nuorisosihteeri Heli Portti.
Kiiminkijoen opistossa on Potkosen mielestä hyvä pohja kulttuuripalvelujen tuotannolle.
"Opistolla on valtava asiantuntemus ja tieto-taito. Meillä on tasokasta opiston omaa kulttuurituotantoa. Siitä vastaavat teatterin grand old lady Raija Päkkilä, tanssija-koreografi Irene Räty ja musiikin puolella Olli Roman ja Esa Lappi. Näissä tekijöissä on hyvä pohja."
Haukiputaan-Kiimingin kulttuurituotantokonsepti on ollut käytössä neljä vuotta. Potkonen kokee, että kulunut aika on ollut harjoittelua.
"Koko systeemi on niin uusi. Tämä on ollut harjoittelua tähän asti ja varmaan vielä jatkossakin jonkun aikaa. Mallia ei ole missään. Siinä mielessä tämä on pilottihanke."
Kuntien päättäjät ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Sitä ainakin viestii Potkosen mukaan sivistysjohtajien sekä talousihmisten kanssa käyty avoin ja vuorovaikutuksellinen keskustelu.
"Toivotaan, että jatketaan samalla mallilla. Tämä on hyvään suuntaan menossa. Suurta muutosta ei tarvita, vain jotain pientä hienosäätöä. Kuntalaiset ovat ehkä olleet pikkuisen ihmeissään, voiko tähän kaikkeen vaikuttaa, kun opisto on kuitenkin itsenäinen osakeyhtiö. Toiveet otetaan kuitenkin huomioon ja suuria linjauksia mietitään yhdessä. Mutta eihän kaikkien toiveita aina voi toteuttaa."
Samaan hengenvetoon Potkonen sanoo, ettei hänelle kyllä kukaan ole mitään toiveita esittänytkään.
Täytyy asentaa Teatterikuopan aulaan toivomuslaatikko!
"Tarkoitus ei ole istua norsunluutornissa ja määrätä mitä tehdään. Kuntalaisten mielipiteitä kuunnellaan ja huomioidaan siinä määrin kuin pystytään. Se vaatii myös kuntalaisilta omaa aktiivisuutta. Ennen kaikkea haluaisin, että Teatterikuoppa olisi kaikkien paikka."
Teatterikuopan nimi juontuu siitä, että Revontie 45:ssä toimi ennen Säästökuoppa.
Italialainen sielu
Edellisen kulttuurituottajan privaattielämään kuului erityispiirteenä jousiammuntaharrastus. Hänen seuraajansa Jaana Potkonen on sielultaan ja mieleltään italialainen (niin myös ulkonäöltään, huomautti valokuvaaja).
Potkonen on opiskellut italian kieltä ja kulttuuria, asunut vuoden sekä Perugiassa että Firenzessä.
"Olen hirveän monessa edellisessä elämässä asunut Italiassa, ainakin viidessä tai kuudessa. Opin italian kielen helposti. Kun menin Roomaan, minulle tuli yhtäkkiä semmoinen tunnelma, että 'Sono ritornata - Olen palannut! Minä ihan oikeasti vahvasti uskon näihin edellisiin elämiin. Tietyt italialaiset paikat tuntuivat ennestään tutuilta."
Nykyisen puolisonsakin kuvataiteilija Juha Sutisen Jaana tapasi kymmenen vuotta sitten Villa Lantessa Roomassa.
"Silloisessa päiväkirjassani lukee, että olen tavannut hyvin mielenkiintoisia ihmisiä Roomassa, taiteilija Sutisen. Puhuttiin taiteen arvosta ja miten se muuttuu."
Miksi kulttuurin tuottaminen kiinnostaa?
"Siinä on tietynlainen vapaus. Se on minun keinoni päästää luovuuttani ulos. Taide antaa paljon."