Kuopion kaupunginteatteri: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Mikael Niemen romaanin suomennos Outi Menna. Dramatisointi Ilpo Tuomarila. Ohjaus Maarit Pyökäri. Lavastus Erkki Saarainen. Puvut Erika Turunen. Valosuunnittelu Timo Suutarinen. Koreografia Teemu Kurki. Mikko Bredenberg (Matti), Tommi Kainulainen (Niila). Ensi-ilta 24.9. Suuri näyttämö.
Oulussa valtaisan suosion saavuttanutta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -näytelmää pelataan nyt Kuopiossa.
Vasta kun näkee Mikael Niemen romaanin kuvaaman Pajalan ahdettuna suurelle näyttämölle, ymmärtää lopullisesti, kuinka valtava vaikutus Oulun esityksen atmosfäärille oli Kati Lukan avaralla lavastusratkaisulla: Teatrian hallin halkaisi lähes oikean levyinen öljykryysitie ja katsoja seurasi korttelin tapahtumia nousevasta katsomosta kuin viereisen kukkulan laelta.
Kuopiossa rakennemuutosta läpi käyvä, modernisoituva ja urbanisoituva Pajala muistuttaa rakennustyömaata, jonka keskellä seisoo rapattu, kaksikerroksinen talo. Mustin ikkunoin se pyörii Erkki Saaraisen lavastuksessa hylätyn näköisenä aina kun pyörönäyttämöä käytetään.
Laestadiuksen uskon ja kommunismin kourissa kärvistelevä 60-lukulainen pajalalaisyhteisö on outo lintu Savossa ja siksi vähän ongelmallinen teatterin tekijöille.
Tekijöiden oletus on, etteivät kuopiolaiset oikein ymmärrä meän kieltä. Maarit Pyökärin vierailuohjaus väistelee meänkielisiä ilmauksia ja puhuu huonosti hoon päälle. Samalla Ilpo Tuomarilan dramatisoiman tekstin paikallisväri haalistuu ja kielileikki vähenee.
Ummikkoja varten käsiohjelmaan on lisätty meän kielen sanasto.
Katariina Lahden ohjaamaan Oulun esitykseen verrattuna Kuopion toteutus on tosikkomainen ja ponneton.
Varsinkin ensimmäinen puoliaika on synkkä, kun lestadiolaiset episodit on tehty ankaruutta alleviivaten ja yhtään ilmiön yläpuolelle asettumatta. Karnevalistinen liioittelulle ilotteleminen eli Niemen itsensä fantastiseksi realismiksi nimittämä tyylilaji ei ole käytössä.
Väliajan jälkeen esitys vähän piristyy. Etenkin saunakohtauksessa, ämmin kastraatiossa ja poikien soittotouhussa on meininkiä. Pajalassa soi Kuopiossa Beatlesien lisäksi heavy rockin esi-isän ja psykedeelisen rockin ylipapin Jimi Hendrixin ja Kimmo Pohjosen Kalmuk-levyn musiikki, joka toimii mainiosti Pajalan ympyröissä.
Yksittäisinä roolisuorituksina esiin nousevat Markku Söderströmin Ryssi-Jussi ja Katriina Hyvärisen Ämmi.
Mikko Bredenberg Mattina on joutunut kertojan roolin vangiksi. Tommi Kainulaisen esittämän Niilan mieli järkkyy pohjustamatta. Ehkä Niilan roolihahmo kärsi eniten viime hetkessä tehdystä puolen tunnin poistosta. Niila on Kuopiossa paljon rennompi tyyppi kuin Mikko Leskelän herkkä tulkinta Oulussa.
Pohjoinen lisä eli Pajala ei kivuttomasti siirry sisämaahan Suomen puolelle. Pyökärin ohjauksen henki on lähempänä Reza Bagherin ohjaamaa elokuvaa kuin Oulun esityksen säihkettä ja maagisen realismin väitettä.