Metsähallituksessa on tehty kiinnostava henkilöratkaisu. Valtion liikelaitos siirtää metsätalouden johtajan vakanssin Vantaalta Ouluun, koska jälkimmäisessä kaupungissa löytyy pätevä mies tehtävää hoitamaan.
Normaalikäytäntöhän tällaisissa tapauksissa on, että pätevä ihminen pannaan perheineen muuttamaan maakunnasta pääkaupunkiin.
Metsähallitus on jo usean vuoden ajan hajauttanut tehtäviään pois pääkonttorista. Käytössä ovat uudet etäneuvottelukeinot. Haitta siitä, että väki tekee työtä kentällä eikä pääkonttorissa, on koko ajan pienentynyt, luettiin tiistain Kalevasta.
Kuulostaa fiksulta. Alueellistaminen voi edetä näinkin.
Keskustelunaiheena alueellistaminen on vuosikymmeniä vanha. Aiempi termi oli hajasijoitus. Se kuulosti huiskimiselta.
Tapahtumia on vuosikymmenten ajalta ollut kaikkeen poruun nähden vähän. Ouluun lupailtiin joskus Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta tai Posti- ja lennätinhallitusta. Ei tullut.
Viimeksi Ouluun toivottiin Suomen metsäkeskusta. Ei tullut. Maakuntaan se tosin menee, Pohjois-Karjalan Joensuuhun. Valtionyhtiö Arctic Shipping päätti maanantaina, että jäänmurtajien tukikohta pysyy Helsingin Katajanokalla. Loppusuoralla Helsinki löi Kotkan, koska "liiketoiminnan laajentamismahdollisuudet matkailuun ja tapahtumapalveluihin olivat kuitenkin ratkaisevasti paremmat Helsingin kohdalla".
Ainakin maakravulle on uutta, että jäänmurtajien keskeisiä toimintoja ovat firmojen tilaisuudet, häät ja turistikahvilan pito. Luontevimmalta tuntuisi, että tukikohta olisi pohjoisessa, jossa alukset alkutalvesta ensimmäisenä lähtevät väylää avaamaan. Ja on turisteja pohjoisessakin.
Toinen outo kuvio liittyy Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan.
Entinen Lääkelaitos päätettiin vuonna 2009 siirtää Kuopioon Fimeana. Meteli päätöksestä oli ennennäkemätön. Julistettiin, ettei juuri kukaan työntekijöistä halua Kuopioon.
Suuntaa näytti Lääkelaitoksen oma pomo Hannes Wahlroos. Sen sijaan, että hän olisi tyytynyt demokraattisen päätöksentekoon, hän ilmoitti vastalauseena eroavansa virastaan. Se on sallittua, mutta samalla hän näytti esimerkkiä muille työntekijöille: älkää muuttako.
Nyt iso osa Fimean väestä istuu Helsingissä paikallaan kuin tatit. Muuton vastustus tuo mieleen Kolumbuksen merimiehet, jotka pelkäsivät, että heidän laivansa putoaa alas maailman reunalta, jos liian kauaksi purjehditaan. Monelle Kuopio on maailman reunaa.
Nyt sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on ryhtynyt puuhaamaan viraston siirron vaikutusten uudelleenarviointia. Se kuulostaa siltä kuin koko iso päätös voitaisiin vielä ottaa harkintaan.
Tämän Risikko on julkisuudessa kiistänyt. Se, mitä hän oikein ajaa takaa, jää hämäräksi.
Erikoista koko alueellistamiskeskustelussa on se, että vääryyksinä nousevat esiin ne tapaukset, joissa työntekijät joutuvat lähtemään pääkaupungista maakuntaan. Kovaa se toki onkin, jos esimerkiksi perheen puolisoista toiselle ei heti ole uudessa kaupungissa tarjolla töitä.
Ainakin yhtä kovaa on se, kun idässä tai pohjoisessa työtänsä tehnyt virkamies tai työntekijä joutuu perheineen pakkaamaan kimpsunsa ja muuttamaan etelään. Oulun omakotitalon myyntirahoilla saa pääkaupungista kerrostalokaksion tai -kolmion.
Kun Tilastokeskus kokosi viime vuonna yhteen vuosien 1995--2007 valtion työpaikkojen siirrot, ilmeni että ylivoimainen työpaikkarohmu oli Helsinki.
13 vuodessa yli 6?000 valtion lisätyöpaikkaa. Samana ajanjaksona maakunnista listan hännillä olivat Pohjois-Pohjanmaa (miinus 1?132 työpaikkaa) ja Lappi (miinus 1?768).
Alueellistamisen sijasta valtio on ennen kaikkea keskittänyt.