Kylmän sodan ja Neuvostoliiton kovimman painostuksen vuosina Suomi sai tapella kulissien takana välillä kynnet verillä siitä, että Suomea kutsuttaisiin puolueettomaksi maaksi. Finlandia-talon yleisön taputuksille ei ollutkaan tulla loppua, kun neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov sanoi syksyllä 1989: "Tervehdin puolueetonta Suomea."
Kun Suomi sitten liittyi Euroopan unioniin 1995, puolueettomuus-termi haudattiin. Sen koommin Suomen ulkopoliittista asemaa ei ole haluttu suurin surminkaan määritellä, koska sellaisella rajoitettaisiin omaa liikkumavapautta ja koska se voisi antaa ulkopuolisillekin mahdollisuuden yrittää suitsia tuota vapautta.
Turvallisuuspoliittisestikin Suomen asema poikkeaa entisestä. Yya-sopimuksen hautauksen jälkeen Suomi määritteli itsensä sotilaallisesti liittoutumattomaksi eli säästi puolueettomuuden kovan ytimen. Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa ei itse asiassa mainita enää edes sotilaallista liittoutumattomuutta, vaan siinä käytetään pari piirua väljempää termiä "sotilasliittoon kuulumaton Suomi". Ohjelman mukaan seuraavassa puolustusselonteossa selvitetään "mm. EU:n turvatakuiden sekä sotilaallisen liittoutumattomuuden ja liittoutumisen vaikutukset".
Näillä mentiin tähän syksyyn asti. Sitten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov palasi ajassa taaksepäin kutsumalla Helsingin Sanomien haastattelussa Suomea puolueettomaksi maaksi. Tällaista ei ole kuultu Moskovasta sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Hän ja ulkoministeri Alexander Stubb panivat lausunnon käännösvaikeuksien piikkiin, vaikka kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi, että kysymys oli aivan jostakin muusta.
Kuolleeksi luullun puolueettomuuden henkiin herättelijöitä löytyy jo kotimaastakin. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen oli tuoreessa kirjoituksessaan (Suomen Kuvalehti 47/2008) jo varsin suorasukainen. "Eikö olisi... viisasta yhdenmukaistaa omaa käsitteistöämme muiden maiden kielenkäyttöön ryhtymällä jälleen käyttämään liittoutumattomuus-käsitteen rinnalla ja sen synonyymina puolueettomuus-sanaa?", Väyrynen kyseli.
Väyrynen on jäsenenä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, joka yhdessä presidentti Tarja Halosen kanssa on alkanut käsitellä virkamiestyöryhmän valmiiksi saamaa luonnosta seuraavaksi turvallisuus- ja puolustuspoliittiseksi selonteoksi. Luonnos aiotaan käydä läpi todella yksityiskohtaisesti. Menettely on poikkeuksellinen, sillä selontekotekstejä ei ole kaiveltu tähän asti näin perinpohjaisesti.
Syy epätavanomaiseen käsittelyyn on tiettävästi se, että luonnoksen valmistellut ja kaikissa olennaisissa kysymyksissä yksimielinen huipputason virkamiestyöryhmä on sisällyttänyt uusia linjauksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisimpiin muotoiluihin. Luonnoksen lykkäytynyt poliittinen käsittely merkitsee sitä, että eduskunta saa selonteon käsittelyynsä vasta helmikuussa eli jopa puolisen vuotta ennakkokaavailuja myöhemmin. Aikatauluviivästys on silmiinpistävä, sillä eduskunnan turvallisuuspoliittinen työryhmä luovutti omansa paperinsa jo kesäkuun lopussa. Tuolloin ajateltiin, että varsinainen selonteko valmistuisi nopeasti.
Ennakkoarvioiden mukaan tiukimmissa väännöissä kokoomuksen ministerit ovat barrikadin toisella ja Väyrynen, ehkä jossakin määrin jopa Halosen säestyksellä, toisella puolella. Vanhanen on arvioinut, että poliittinen yhteisymmärrys saavutetaan kohtuullisen helposti. Tämä riippuu paljon siitä, yrittääkö kokoomus saada omaa ääneen ajatteluaan kirjoitetuksi myös selontekoon. Tähän mennessä kokoomus on lähinnä vain puhunut ulkopolitiikasta virallisesta linjasta erottuneella tavalla.
Jo aiemmin syksyllä Väyrynen haastoi Helsingin Sanomien 12. lokakuuta julkaisemassa kirjoituksessa ulkoministeri Alexander Stubbin kuuluisan 080808-puheen arviot. Väyrynen piti kirjoitustaan niin merkittävänä, että hän luki sen kokonaisuudessaan ääneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa perjantaiaamuna 10. lokakuuta. Paikalla olleiden mukaan osanottajat katselivat sisäluvun aikana kenkiensä kärkiä.
Jos Suomi olisi yhä poliittisesti puolueeton, se olisi todennäköisesti ottanut korkeintaan hyvin kieli keskellä suuta kantaa esimerkiksi Venäjän ja Viron väliseen pronssipatsaskiistaan viime vuoden keväällä sekä Georgian ja Venäjän elokuiseen sotaan.
Tällainen olisi ollut luontevaa vanhassa maailmassa, mutta jokainen voi arvioida, miltä ympäripyöreys tai tuppisuisuus olisi näyttänyt uudessa maailmassa.