Muurmanskin valtatiellä Kuolassa kohtaa Montsegorskin teollisuuskaupungin tehtaiden piiput, jotka yhä syytävät myrkyllistä savua ilmaan aivan kuin ilkkuakseen aiheuttamaansa kauhistuttavaa tuhoa ympäristölleen. Kilometrien säteellä on pelkkää kuollutta maata. Kuumaisemaa halkovat harvat maasta sojottavat puiden raadot.
Montsegorskin kaupungin ääriviivan taustalla on metallurgisen teollisuuden jätevuorirykelmä, joka vain korostaa tuhon armottomuutta. Kaupungin laskeva väkiluku 61 000 asukkaasta 1990-luvulla vuoden 2002 tietojen antamaan 52 000 on seurausta paitsi Neuvostoliiton luhistumisen jälkeisestä yhteiskunnallisesta käymistilasta myös ympäristötuhosta. Ihmiset voivat huonosti ja kuolevat aikaisemmin kuin muualla Venäjällä.
Nikkelin läheisyys näkyy
Ympäristötuhot johtuvat Montsegorskin lähellä suureksi osaksi rikkikaasupäästöistä, jotka tosin ovat vähentyneet viime vuosikymmenen kuluessa. Luonto ei kuitenkaan ole vielä toipunut. Koko tehdasalue on nykyisin ulkopuolisten pääsemättömissä ja kuuluu samaan yhtiöön kuin Nikkelin nikkelitehdas.
Järkytys on kuitenkin vieläkin täydellisempi lähestyttäessä Nikkelin kaupunkia lähellä Petsamoa, etenkin sateisena päivänä, jolloin maan kuollut laavamainen harmaus ei erotu taivaasta. Koko Petsamon alue on sotilasaluetta ja teiden vierustat ovat täynnä panssarivaunujen telojen jättämiä jälkiä. Vartiotorneja on siroteltu kaikkialle ja hävittäjät halkaisevat taivaan kantta.
Nikkelin läheisyys näkyy nimenomaan maaston muuttumisena yhä alakuloisemmaksi. Nikkeliin johtavat kukkulat ovat kuin Islannin tulivuorisaarella, vailla kasvullisuutta. Niiltä katsottuna itse kaupunki ja pahamaineiset tehtaiden saastaa syytävät savupiiput näyttävät synkiltä.
Nikkelin kaupunkia leimaavat pastellisävyt. Ne ovat kuin kauhuelokuvasta muodostaessaan vastakohdan ympäristötuholle. Katuja toki reunustavat puut ja pensaat ja näkyipä jokunen puistontapainenkin, mutta ei tarvinnut ajaa kuin hiukan varsinaisten asuinalueiden ulkopuolelle lähemmäksi tehtaita kun kauhu muuttui todeksi.
Ennen sotia perustettu nikkelitehdas jatkaa neuvostoaikaista toimintaa ja kaupungin rakennukset ovat suureksi osaksi ajalta ennen "vapautusta". Suomen aikaa ei pahasti voi erottaa. Nikkelissä asukkaita on noin 16 000 ja asukkaiden elinikä on maan keskiarvoa alhaisempi.
Nikkeli on lohduton
Nikkelissä ei ole minkäänlaisia turistitiloja, ei ravintoloita eikä majoitusmahdollisuuksia. Eikä se juuri jäämään houkuttelekaan. Nikkelin yleiskuvaan sopivat hyvin autotalleina käytetyt yleensä hajoamistilassa olevat mitä merkillisimmistä rakennusaineista tehdyt hökkelirivistöt, jotka reunustavat neuvostoaikaisten kerrostalojen yleismaita.
Koko Petsamon alue herätti ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, mitä siitä olisi tullut suomalaisena. Olisiko Petsamo Suomen tuottava jäämeren satama? Olisivatko alueen kylät turistipyydyksiä? Ennen kaikkea heräsi kysymys: Olisiko ympäristötuho yhtä täydellinen suomalaisten kaivos- ja teollistoiminnan jäljiltä?
