Nelikymppinen Laura on wicca ja ylipapitar, joka valmistautuu viettämään samhainia eli kuolleiden yötä loka-marraskuun vaihteessa. Muinaiskelttien halloweenin pohjalla oleva juhla elää uuspakanallisessa wicca-uskonnossa.
Lähes koko aikuisikänsä wiccaa harjoittanut Laura löysi aikoinaan Tornion kaupunginkirjastosta Shamanismin ja noituuden käsikirjan, joka innosti luterilaisen kodin kasvattia.
2000-luvun alkupuolella netin kautta pääsi yhteyteen samanhenkisten kanssa, nykyisin Etelä-Suomessa asuva Laura on yhteisönsä eli covenin ylipapitar. Yhteisössä voi olla korkeintaan 13 jäsentä.
Samhain on wiccojen uusivuosi, yksi suurista pyhäpäivistä eli sapateista. Wicca käy haudoilla muistamassa vainajia niin kuin monet muutkin tähän aikaan vuodesta Pyhäinpäivän aikoihin.
Itse samhain-juhla alkaa puhdistautumisella saunassa. Luvassa on rituaaleja, käytössä ovat rituaalivaatteet.
– Covenin jäsenet muodostavat rituaalin hengessä kehän. Se on pyhä tila, jonka voi asettaa minne tahansa. Meillä ei ole erillisiä kirkkotiloja. Rituaalitilat voivat olla ulkona luonnossa tai sisätiloissa. Wiccat kommunikoivat vainajien kanssa samhainina kehässä.
Laura kertoo, että jokainen wicca on joko papitar tai pappi, aktiivinen toimija. Ketään ei pyritä käännyttämään wiccaksi. Mysteeriuskonnossa seurataan luonnon vuodenkiertoa ja täysikuun rytmiä.
Rituaalivälineistä pata on tärkeässä osassa samhainina, sillä se kuvaa kuolleiden valtakuntaa. Kelttimytologian mukaan samhainin aikana tämän- ja tuonpuoleisten maailmojen väliset rajat katoavat, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen.
Uudenvuoden taitekohdassa katsotaan enteitä ja luetaan tulevaisuutta esimerkiksi kristallipallosta tai tarot-korttien avulla.
Samhain on kuitenkin wiccoille kuoleman lisäksi myös jälleensyntymän juhla. Wiccojen Jumalatar on kaiken elämän synnyttäjä, maaemo ja kuujumalatar.
– Kuolema ei ole wiccalaisille paha asia, elämää ei voisi olla ilman kuolemaa.
– Wicca-rituaaleissa on myös polariteettien edustajien yhtyminen. Niitä edustavat malja ja tikari, jolla ei leikata yhtään mitään. Elämän uudistuminen ja jatkuminen on esillä.
Samhainia juhlitaan lisäksi syömällä ja juomalla. Pöydässä on punaviiniä, granaattiomenoita, leipää ja vaikkapa kurpitsaleivoksia.
Luonnon kiertokulkua seuraavassa wiccojen vuodenpyörässä on kahdeksan suurta pyhäpäivää, jotka sijoittuvat ympäri vuoden.
Lauran mielestä nykysuomalaisessa syksyssä on juhlatyhjiö, sillä vanhaa suomalaista sadonkorjuujuhlaa kekriä ei enää muisteta.
– Entisaikaan ihmisten elämä oli riippuvainen luonnon kiertokulun seuraamisesta. Silloin kuolema oli konkreettisemmin läsnä. Karja teurastettiin loppusyksystä, sillä talvi oli ankara ja lihat tarvittiin ihmisille.
Marras-sana tarkoittaa Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä eli marraskuuta voitaisiin kutsua kuoleman kuukaudeksi.
– Kelttiläinen samhain on muotoutunut Amerikassa halloweeniksi, johon on otettu mukaan elementtejä meksikolaisesta Kuolleiden päivästä. Karnevaalijuhlan riehakkuutta ja hauskuutta tarvittaisiin syksyn pimeydessä Suomessakin.
Wicca-uskonnossa on Lauran mukaan vahva eettinen pohja, eli jokaisella teolla on oma hintansa. Hän ei tiedä, toimiiko Pohjois-Suomessa yhtään wiccojen covenia eli yhteisöä. Wicca-uskonnon harjoittaminen on keskittynyt eteläiseen Suomeen.
